— No enpä juuri tiedä, enhän minä — maisteri näytti olevan hämillään.
— Se oli hyvä keksintö, mutta jotakin muuta juhlallista tarvittaisiin vielä.
— Vieraita tulee, vieraita tulee — huusivat lapset. — Ne ovat pappilalaiset!
— He tulevat ihan kuin heitä olisi kutsuttu — virkkoi Meeri. — Vihtorin täytyy antaa meille hyviä neuvoja, hän keksii kyllä jotakin sievää.
— Tietysti! — Freedrik hymyili.
Koska Gerda ei ollut huomannut vieraitten saapumista, pyydettiin vastatulleita nuoria heti ottamaan osaa neuvotteluun. Sitte kuin siinä monta ehdotusta oli tehty ja hylätty, päätettiin vihdoin Gerdan kunniaksi panna toimeen kuvaelma lehtimajassa, ja Vihtori lupasi ottaa toimekseen koko asian. Pikku tytöt pistivät uteliaina esiin pienet pääkkösensä, sillä hekin tahtoivat olla vähän mukana noin tärkeässä neuvottelussa, ja koska Vihtorin juuri oli aikomus käyttää heitä haltiattarina kuvaelmassa, saivat he suureksi ihastuksekseen kuulla koko asian, sillä ehdolla, etteivät siitä puhuisi kenellekään muulle kuin äidille.
— Ajatelkaapas, että Gerda jo täyttää kahdeksantoista vuotta huomenna — sanoi asessori, kun aamiaista syötiin. — Muistan vielä niin selvään, kuin jos se olisi ollut eilen, kun sinä istuit polvellani ja pistit leivänmurenoita suuhuni. Niin pian aika joutuu!
— Lotta täti aikoo tänne päivällisille huomenna — kertoi äiti — ja pappilalaiset ovat luvanneet tulla iltapäivällä. Elman orpanat, Stormbomin tytöt, tulevat mukaan. Olette kaiketi kuulleet, että he ovat vieraisilla pappilassa?
— Hauskaa, hauskaa! — kirkasi Meeri.
— Iines Stormbom on sievä tyttö — virkkoi Bruuno — mutta Eeva on laappa.