— Niin, sillä nuorin lapsi oli melkein alasti. Minulla on täällä joitakuita pikku tyttöjen pukuja, jotka ovat heille tulleet liian ahtaiksi, mutta muutamia täytyisi vähän muodostaa toisin ja toisia täytyisi paikata. Entä jos panisimme toimeen pienet ompelutalkoot nyt tässä aamupäivällä?
— Se olisi hauskaa — vastasivat Meeri ja Helka yhtä haavaa, ja Gerda läksi heti tuomaan ompelukoppaansa.
— Vahinko, että käteni vielä on vähän kipeä, jotta en voi teitä auttaa — sanoi Freedrik, joka oli seuraan yhtynyt. — Niin, sinä näytät niin epäilevältä, Helka, mutta kysy äidiltä, enkö osaa välttävästi käyttää silmäneulaa.
— Kyllä, kyllä, ei sinulta ompelu käy aivan huonosti — myönsi äiti hymyillen. — Freedrik ompeli kerran koulun loma-aikana itselleen paidan ja Bruuno kutoi tumpit. Hyvä on osata vähän yhtä ja toista tässä maailmassa.
— Niin, eihän tiedä, mitä tarvitsee tehdä. Saattaahan tulla viskatuksi asumattomalle luodolle, kuten Roobinpoika — tuumaili Meeri.
— Epätietoista vaan on, löytyykö tuolla saarella mitään ompelukaluja — sanoi Freedrik naurahtaen. — Mutta minun ompelutaitoni on jo monta kertaa ollut minulle hyödyksi, kun joku paidan nappi on höltynyt tahi kun sukkaani on ilmestynyt reikä. Usein ei heti voi saada apua, ja silloin on hyvä olla muista riippumaton ja tuntea, että "kelpo mies voi itseänsä auttaa". Monesti olen ollut kiitollinen sadepäivistä ja niiden työhetkistä. — Ja Freedrik suuteli hartaasti äitinsä ahkeria käsiä. — Nyt minä rupean lukemaan teille ääneen, niin työ käy nopeammin.
— Kiitoksia vain, on sekin tavallaan hyvä apu.
— Pitääkö panna laskos tähän hameeseen, äiti?
— Pitää, ja kaulus punaiseen pumpulileninkiin.
— Hyvä, aletaan nyt sitte vaan. — Freedrik luki, ja silmäneulat kulkivat nopeasti edestakaisin kankaan läpi, siksi että kello soitti päivälliselle; silloin oli työ valmis ja pantu kääröön vanhaan pyyhinliinaan.