— Niin, ehkei pappilan Elma riitäkään — ivaili Meeri, joka mielellään vähän kiusotteli veljeään.
— Täällä pihalla on niin kuuma, että tulee elävänä paistetuksi — mutisi Bruuno ja siirtyi lehtimajaan vaahterain siimekseen.
— Hänen tulee aina kuuma, kun puhutaan hänen entisestä suosikistansa — sanoi vallaton Meeri hymyillen ja meni jälleen loikoilemaan riippumattoon. — Nyt on Iines Stormbom taas hänen paras leikkikumppaninsa.
— Vanhako on Elma Broberg? — kysyi Helka.
— Talvella täytti neljätoista; hänestä tulet pitämään, hän on oikein oiva tyttö, ja hänen veljensä Vihtori on myöskin oikein hyvä poika.
— Hän kaiketi tuli ylioppilaaksi menneenä vuonna?
— Tuli niin, ja hän on niin taitava käytökseltään ja käyttää pincenez'tä, joka tekee hänet oikein soman näköiseksi, ja sitten hänellä vielä on sievät viikset.
— Minä luulen hänessä olevan vähän keikarin vikaa — sanoi Helka — siltä minusta näytti silloin, kuin hänet näin teidän asunnossanne kaupungissa.
— En minä juuri sitä tiedä, mutta kyllä hän aina käy hienommassa puvussa kuin Freedrik ja herra Kontio. — Tiedätkö, että Elma tulee meidän kouluumme syksyllä. — Pian täältä lähdemme pappilaan, joten saat tehdä naapuriemme tuttavuutta. Santaniemeen meidän myöskin täytyy mennä tervehtimään Lotta tätiä. Hänellä, tiedätkö, on niin kovasti hauska ja kaunis koti, ja hän niin mielellään tahtoo nähdä nuorta väkeä ympärillään. Santaniemi on komein kartano meidän pitäjässä.
— Hauskempi kuin Kerttula ei se kuitenkaan saata olla — intti Helka päättävästi. — Mutta kerroppas nyt vielä jotakin Lotta tädistä!