— Se menee suorastaan korkealta mäeltä venetalaslahteen — selitti Pentti.
— Olen jo kolmasti luistanut kumoon — sanoi Eedit.
Noin puhuivat he kaikin melkein yhtähaavaa ja kertoivat hevosista, lehmistä, lampaista ja kanoista. Bruunon rakkaasta Virkusta, joka oli tullut niin hirveän korkeaksi, sekä Tusse paran jalasta, joka oli ollut kipeänä kolme viikkoa.
— Nyt jauhaa perhemylly — sanoi asessori leikillisesti rouvallensa.
— Se soi minun korviini kuin kaunein musiikki — vastasi äiti loistavin silmin.
— Minä kaipaan vain Gerdan ääntä tekemään sitä täysisointuiseksi.
— Me olemme ommelleet niin hirveän paljon joululahjoja — kertoi Eedit jälleen. — Isä saa … ei, ei, minä en saata sitä puhua, hän ei saa sitä kuulla, mutta minä kuiskaan korvaasi…
— Meeri saa jotakin neliskulmaista, joka alkaa — — en sano!
— Kerro nyt heti, olen hyvin utelias!
— En, en — mutta Bruunon joululahja on soikea ja Freedrikin on maton muotoinen, ei, tyynyn muotoinen se on.