Ah, en enää ole lapsi, viaton en kultahapsi. Pahempaa en tehnytkään vain maltiton olin lempimään Nyt olen rikkonut kuten muutkin, langennut kuten muut himosuutkin, — rypenyt liejuja likasia käyttänyt keinoja halvimpia, Rakas, rakas, niin tehnyt olen. Nyt seurauksen polkuja polen.
Niin tehnyt olen, tiedätkö miksi?
Minä luulen, luulen, että vain siksi,
epätoivoni tähtes oli niin suuri,
hätäni eessä ylipääsemätön muuri.
Olin kuin synnissä sieluas lähempänä,
pahan kautta toivoin päivänä päätyvänä
vielä kerran päästä sun luokses.
Rakas,
niin kaihosin sun vuokses.
En enää tahdo tehdä niin… Saan jälleen nousta aatemaihin kirkkaimpiin. Et mua hemme-haaveiluista soimaa, uskot jo, on hyvän kauniissani voimaa. Sen tiedän ei polkuni edessä yksi vuori, ei sisimmän verhona yksi kuori, ei ravinto maaemon yksi nisä, ei rikka liemessä lisä!
Tuhannen tuhatta nimetöntä lie,
ah, viittoilkaa tuo jumalien tie.
Rakas,
tiedätkö sinä elon määrän tään
korkeimman ihmisen määrän pään?
Jos maaliin — naisen maaliin — saavun saan ylle verinpoimitun jalokivikaavun, alkaisi kerran paluun voittoretki, on toivoni vain elää yksi hetki. Lie tuo pientä, lie tuo suurta, on siinä sanomattomani ikijuurta, oi suuri, rakas. Sinä selittämätön rakas, Sinä takasin kutsumaton tunne, Sinä minun: mistä, miksi ja kunne? Sano mulle silloin, mitä tehdä saan. Mikä on lempivän suurinta kuollessaan.
* * * * *
Teokseen käsin tehdyt muutokset ja lisäykset: Kannessa omistus: Herra
Olaf Homénille aina kiitollisena kalleimmasta muistosta t.
[1] MERELLÄ
Jäiden alla turmat ammuu.
[2] PIAZZA MICHELANGELO
Jo silmäni xxx kastuu. (Epäselvä lisäys.)
[3] ORVIETO Unelmissa aroin onnin uinun. [4] Iltasoiton Duomosta niin hartaan, vienon.