Oi, äiti, äiti sen ruusun vaan minä olisin kantanut helmaasi Sen tuonut kotia kartanoon, sen akkunalleni tuoksumaan — — Oi, äiti, äiti sen ruusun vaan minä olisin kantanut helmaas.
Mut senkin runteli maailma; se siedä ei nuoria nuppuja.
ERÄMAIHIN…
Erämaihin aasini ohjaan; on yllämme tähtiyö. Elon turmat jo join ma pohjaan, levon hetki nyt viimein lyö.
Taas kuljen hajallahapsi yöt kisoissa keijujen. On mukana armas lapsi, uus lemmikki leikkien.