— Pirut siellä ovella kolkuttaa!
— Ja sinä et päästä sisään!
Varo, syntejäs et myös anteeks saa
Ja he Herralle juoruvat lisää.
IÄKSI.
Nyt riehuu kansa Tschandalan, täys täyttyy pyövelin piha. Ovi kiini vielä on vankilan, verin värjyy kuningas-liha.
Verin värjyy ja otsaa hiestaa vaan,
pian saatava pois on pilkku.
Ei jouda hän kuumeessa kuulemaan,
mitä kertoo pyövelin ilkku.
Verin värjyy ja hiestaa uudestaan,
hyvät henget siipiä kutoo.
Kun siivet saavat valmiiks vaan,
niin akkunaraudat putoo.
Ne putoo, putoo — vapaa on!
Hän taivasta aavinta liitää.
Kuin? Tschandala ois toivoton —?
läks siltä lintu nyt kiitää.
MONI MIELETÖN HAAVE…
Moni mieletön haave haihtui, moni toive on iäksi vait. Oi, kaikki niin toiseksi vaihtui —, sydän, lemmestä kylliksi sait!
Ei lemmestä oikeasta! Se harvoilla kukkii vaan —, niin harvoin kuin armaimmasta oma armas tuleekaan.