Mut, siskokullat, auta
ei meidän itkeä.
Jos kuolen, tehdään hauta
Nyt saan kai kylpeä!
KAUKAINEN KAUNEUS.
On sielunsa villi lintu yli kuilujen kiitämään. Niin kaukaa päätän ja mietin: kai kohtalon ylpeän nään!
Mä lähemmä tulen ja kuulen: pari vuotta väliä vaan, taas pikkukaupungin juorut hän tulta saa hulmuamaan.
VANKI.
Joka päivä herätessä tuskan muistan: vanki, vanki! Pakomatkaa miettiessä oveen lyötiin rautakanki.
Joka päivä joku heittää ruusun vangin akkunalle. Kyyneleeni koitan peittää, ruusu, ruusu kurjimmalle!
JOBIN LOHDUTTAJAT.
— Kuka siellä ovella kolkuttaa?
— Me pyydämme päästä sisään!
— Nyt häiritä mua ei kukaan saa —
— Me emme tuskias lisää, — —
(äänetöntä)
— Kuka siellä ovella kolkuttaa?
— Jo voimme kai tulla luokses!
— Nyt häiritä mua ei kukaan saa —
— Sun kärsimme paljon vuokses
(äänetöntä)