A JA O.
Jos ensisuutelosi ottaa suita varas, niin uusi varas ottaa toisenkin. Jos tallella on suutelosi kaikkein paras, varas vie sen! lienet viekkahin.
KESKI-YÖSSÄ.
Nyt löi se tummin tunti — — tää loppu julmin on — — en astu, seiso enään, vain ryömin, jalaton.
Kuin…? eikö värjy vuoret… maa aukee armahtain… putoa taivaan tähdet…? Ma mitä hain — —! ja sain —
KEIJUJEN LUONA.
Verissäpäin mä saavun taas luoksi keijujen. Ja riisun rääsykaavun, nuo vaatteet ihmisten.
Nyt keijusiskot itkee
ja nyyhkii kauhuissaan.
Mut viisain heistä kitkee
yrttinsä kiehumaan.
— Oi, missä käynyt lienet,
ken on sun raadellut?
— En tiedä, siskot pienet,
olen yössä taistellut.
Ma astuin jossain siellä
niityillä ihmisen.
Mua kohtas turma tiellä,
kai joku ihminen.