NAJADI.
Salmen rannasta salmen rantaan aallon kantelokielet käy. Virranmiehen on rinta rikki, päänsä aalloille uupunut.
Sairaan soittajan kiharoilla leikin hiljaa itseksein. Kastan veteen ja ylös vedän, pisar välkkyy päivää päin.
KYYNELEITÄ..!
Iltasella kuutamossa keiju etsii kultoaan. Keijun kulta, musta perho on jo mennyt nukkumaan.
Perhopelmu oli ollut päivän pitkän yli veen. Keijurukka ikävissä pienen itki kyyneleen,
VIFTIN JÄLKEEN.
Istuu perhon siiven päällä
keiju hiljaa nyyhkien.
Siro ruumis vavahtelee, —
vait on perho, miettien —.
Puhuu keiju haikein äänin:
— Kuin mua eilen kohtelit?
Kotiin tulit kukkamaista —
kovin varmaan viftasit!
Ilakoiden riennän luokses,
suuta sulle suihkaisen.
Huomaan: sull’ on silmät harmaat,
kovin naama punanen.