Siihen hän heräsi. Tupa oli punertavan valoisa.
Hän nousi, avasi oven, — hänen edessään oli lakea pelto, — lunta oli vielä hyvin vähän.
Kuusimetsän takaa paistoi punainen ruskotus.
Org ajatteli hyvin hitaasti.
Yhtäkkiä tuntui, kuin olisi pieni palava kipinä jostakin iskeytynyt suoraan hänen aivoihinsa.
Moisio paloi…
Palava kipinä yhä uursi ja poltti, — hän tunsi päässään äkillistä kipua.
Hän ei ollut koskaan eläissään ollut pakoitettu niin nopeasti ajattelemaan.
Yhtäkkiä hänelle selvisi: lehmät!
Hän urahti jotain syvällä kurkkuäänellä, tulisella kiireellä sitoen virsun nauhoja.