Suretko, lapsi, sitä? —
Elähän kuitenkaan.
Linna jos särkyy, voihan
Rakentaa uudestaan.
Toista on sitten kerran
Suureksi tultua,
Linnoja laitellessa
Haaveista, onnesta.
Särkyvät nekin linnat,
Mailmassa murtuvat,
Vaan ovat ehjiks saada,
Korjata vaikeat.
SAARET
On ulappa aava ja myrskyinen
Elo ihmisten,
Mut muistot, unelmat, toivehet
Ovat saaria sen.
On niissä niin herttaista viivähtää,
Kun sydän on synkkä ja polttavi pää,
Niin unhottain, miten kaukana
On onnen kaivattu valkama.
LAULAJAPOIKA
Olin nuori laulajapoika
Ja kiertelin maailmaa,
Ei painanut huoli, ei köyhyys,
Mun rintaani rohkeaa.
Niin kulkiessani kerran
Tulin loistavaan linnahan,
Näin puistossa linnan neidin,
Tytön viehkeän, hurmaavan.
Yhä ristikkoportilla seisoin,
Hänt' ääneti katsellen,
Niin onnen autuas tunne
Mun valtasi sydämen.
»Jos kuningas korkea oisin,
Ah, impeni armahin!
Niin maan sekä taivaan aarteet
Sun helmahas heittäisin!»