»Mut valtakuntani mulla
On laajoissa lauluissain,
En muuta sulle voi antaa,
Kuin lempeni lahjan vain!»
Sydän sykkien soittimeen tartuin
Ja kieliä kosketin,
Niin tenhoavasti en koskaan
Ole soittanut sittemmin.
Kuin helminä helkytellen
Sävel kumpusi rinnastain,
Minä soitin, soitin ja lauloin — —
Muun maailman unhottain.
Käsiin neitonen päätään painoi,
Ja kyynelin kuunteli,
Mua silmäsi hehkumielin
Ja viipymään viittasi.
Sydän sinne jäämähän käski,
Toki lähdinkin kulkemaan,
Hän ol' ylhäinen linnan neiti,
Minä köyhä laulaja vaan.
Mut ijäksi unholle heitin,
Ilokantelon entisen,
Yhä soitan, kaihoa kerron,
Maat, manteret kiertäen.
KUUTAMOLLA
Rannalla yksin istun,
Mieli on kaihoinen.
Etäistä maata tuolla
Yhäti silmäilen.
Siellähän asut, armas,
Kultani kallihin.
Silta jos sinne veisi,
Luoksesi rientäisin.
Kirkasna kuuhut loistaa,
Pilvistä pilkistää,
Laineilla leikkii, tanssii,
Vedessä väräjää.