Valosta luotu silta,
Siintävä, hohtoinen,
Jospa mun viedä voisit
Rannalle toiveitten!
Vaan ei ne Kuuttaren sillat
Kannata kulkijaa,
Niihin ken luottaa, astuu,
Aaltohon haudan saa.
KAUNIS KATRI
Vaimo vanha tietä astuu. —
Tuvan ikkunassa,
Kaunis Katri, säihkysilmä,
Istuu neulomassa.
»Mitä neulot, Katri kaunis?» —
»Valkopuvun laitan,
Hohtoharsot; seppeleeksi
Myrtin-oksan taitan.
»Eilen orhillansa ohi
Ritar' Arno kulki,
Sisään poikkes, valat vannoi,
Sylihinsä sulki.»
Syksyn tullen vaimo vanha
Taaskin tietä astuu.
Katri neuloo, tumma silmä
Kyynelistä kastuu.
»Mitä neulot, Katri kalvas?» —
»Murhepuvun laitan,
Harsot mustat; seppeleeksi
Tuonen liljan taitan.
»Ritar' Arno valat rikkoi,
Hylkäs tyttö-rukan.
Talven lumi peittäköhön
Kuihtunehen kukan.»