Sä tieltäs kukan taitat
Ja sitten heität pois.
Se kohta unhoittuupi,
Kuin ollutkaan ei ois.
Tuo hiekka, jota poljet,
Kuin sulle on arvoton!
Maan halpa, musta multa —
Sen huonompaako on?
Mut mielelläin, voi armas,
Tomu oisin jaloissas,
Tai kuihtuva kukka, jonka
Pois heität kulkeissas.
Ei katkerammin konsaan
Se koskea mua vois,
Kuin nyt, kun lemmen poljet
Ja tylysti työnnät pois.
ONNEA TAVOTTAESSA
Erään kuvan johdosta.
Sun säihkyvi silmäs, poika,
Puna polttavi poskillas,
Eteenpäin kuin hurjana kiidät,
Ja kannustat ratsuas.
Mut eelläsi Onnetar liitää,
Rusopilvenä väikkyilee,
Hän kukkia tiellesi kylvää
Ja luoksensa houkuttelee.
Varo, poika! Taaksesi katso,
On Kuolema kumppalinas!
Teräviikate välkkyy, ja vaiti
Hän vartovi vuoroas.
Tuo kiehtova, kaunis Onni
Petollista vain on unelmaa,
On turhia ponnistukses,
Et voi sitä saavuttaa.