KEVÄÄN LAPSET
Kaks lasta on kevähällä,
Nuor poika ja neitonen.
He yhdessä kulkevat mailmaa,
Käsi kädessä astellen.
Kuin kuohuva koski on poika,
Raju, hurja ja vallaton,
Joka jänne uhkuvi voimaa,
Ja säihkyä silmissä on.
Meren kahleet jäiset hän murtaa,
Puron vilkkaan hyppiä suo,
Kevätmyrskynä myllertääpi,
Vapautta luontohon luo.
Vaan tyttö on hentonen, hieno,
Kuin henkäys läntisen,
Siro, kaino ja hellämieli
Kuin kukkiva kielonen.
Hän veljensä jäljissä hiipii,
Puut lehtihin suutelee,
Kevätruohoa maasta nostaa
Ja umpuja aukaisee.
On voiton varmuutta heissä,
Keväthenkeä lämmintä,
Sitä talven jää ei kestä,
Sen pakko on väistyä.
SEITSENTOISTAVUOTIAS
Olet hento ruusunen keväimen,
Viel' uinuva ummussaan,
Säde päivän lehtiä suutelee
Ja kutsuvi puhkeemaan.
Olet lintunen viel' emon suojissa,
Mut mieli on lentohon,
Oma siipi jo taitaisi kannattaa,
Pesä ahtahaks käynyt on.