"Nyt kaadun maahan", hän sanoi, mutta samalla joku tarttui häntä kädestä.
Apotti vei hänet takaisin ruokasaliin, jossa pitkälle pöydälle oli ladottu puuhaarikoita.
Kardinaali tarttui ahnaasti haarikan korvaan ja vei sen huulilleen, mutta irvisti pahasti ensi kulauksella.
"Tämähän on vedellä sekoitettua etikkaa", hän sanoi itsekseen.
"Se on kaljaa", kuiskasi munkki hänen vieressään, ikään kuin arvaten hänen ajatuksensa.
Kardinaali tunsi kielensä kitalakeen kuivuvan, ja paholaisen viinitynnyrit vierivät hänen mielikuvituksessaan pitkässä jonossa saliin.
"Nyt menemme saunaan", sanoi apotti hänelle.
"Mikä se semmoinen on?" kysyi kardinaali.
"Meillä on tapana lauantai-iltasin viedä vieraamme saunaan", vastasi apotti kierrellen.
Kardinaali astui apotin kera pimeähköön huoneeseen, jota ainoastaan suuren kiukaan loimu valaisi. Lattia oli kivestä.