Henkilöt:
KUIGU ANTS, kartanon seppä. VIIU, hänen vaimonsa. VANA-KAI, hänen äitinsä.
[Riihitupa, katossa kuivausparret, maalattia, oikealla suuri takka, koukussa riippuvan padan alla palaa tuli, takan edessä kolmijalkainen, rautapäinen päreteline, nurkassa suuri vuode, ikkunan alla kangaspuut ja rukki. Ilta. Viiu, pystyrintainen, heleäsilmäinen nuori nainen, tulee ulkoa, ämpäri kädessä, hameet korkealle käärittyinä.]
Vana-kai (tihrusilmä, kumara eukko kurkoittautuu uunilta). Taisi ovi käydä, — tänne asti vetäisi kylmän viiman, — Viiukohan se…? Viiu hoi!
Viiu. Mitä nyt?
Vana-kai. Navetastako sinä?
Viiu. Vein lehmille apetta, — tuossa on vielä ämpäri, jos et usko.
Vana-kai. Uskonhan minä, — uskon toki… Taitaa olla oikein herran ilma tänään?
Viiu. Pyryttää pihan tukkoon, — kahlasin lumessa polviin saakka.
Vana-kai. Tuiskuttaa se suurelle tiellekin… (varovasti) Et sinä suinkaan tienhaarassa asti käynyt?