Viiu (kumarruksissa korvoa huuhtoen). Mitäpä minä siellä?
Vana-kai. Niin, sepä se, mitä sinä siellä! (alkaa laskeutua alas uunin pankolta).
Viiu. Siunatkoon muori, — minnekkä nyt?
Vana-kai. Päästä minut irti, — minä menen katsomaan.
Viiu. Älä herran tähden, — tuiskahdat silmillesi lumeen.
Vana-kai. Päästä minut, — minulla on sellainen hätä koko ruumiissani Antsin tähden.
Viiu (äkillisesti). Turhaa se on, ei siellä vielä ketään näy.
Vana-kai. Mistä sinä sen tiedät?
Viiu. Kun kävin katsomassa.
Vana-kai. Olisit ennen sanonut, — maksoiko se totuus nyt sulle puolta kopeekkaa… Taitaa sinunkin sydämesi sentään pamppailla miehesi tähden.