"Anni, senkö tähden kaikki valvovat tänä yönä?"
"Ei täällä muut valvo kuin sinä, nuku nyt."
"Valvoopas, minä kuulin, kuinka kuski-Heikki puhui kyökissä."
"Anni, tuliko ne vaunuilla, ne vieraat…?"
"Anni — montako hevosta…?"
Hoitaja on taas poissa.
Pikkutyttö rauhoittuu, yö ummistaa silmänsä, pikkutyttö myöskin, kääriytyneenä tiukkaan isänsä peitteeseen, ikäänkuin vuode siten tuntuisi pienemmältä. Yö istuu vuoteen reunalla ja valaa mustaa, pehmeää alakuloisuutta hänen avonaiseen lapsensieluunsa.
Seuraavana aamuna kertoi aurinko, että pikkutytön isä oli hukkunut.
VALHE.
Iso-äiti on kuolemansairas. Keltatauti tekee hänessä tuhojaan, hänen punainen verensä muuttuu keltaiseksi, hän kellastuu ja käpristyy kuin syksyllä lehti.