VIIU (äkillisesti) Turhaa se on, ei siellä vielä ketään näy.
VANA-KAI. Mistä sinä sen tiedät?
VIIU. Kun kävin katsomassa.
VANA-KAI. Olisit ennen sanonut, — maksoiko se totuus nyt sulle puolta kopeekkaa… Taitaa sinunkin sydämesi sentään pamppailla miehesi tähden.
VIIU. Muori, kuulehan, — mitä sinä luulet, — miksi se Ants niin viipyy?
VANA-KAI. Herra sen tiennee,… liekkö hyväksi vai pahaksi, — ehkä päästävät vielä syynissä vapaaksi, eivät viekkään sotaväkeen.
VIIU (pitkään) Luuletko, muori?
VANA-KAI. Tiedänkö minä, — mutta onhan sillä paronin kirje mukana. Ei sitä ilman paroonin tahtoa oteta.
VIIU. (nopeasti nousten) Niin, — onhan sillä paroonin kirje. — Etkö tule syömään, muori?
VANA-KAI. En tiedä, — saanko nieltyä tänä iltana.