VIIU. Kai se sitten kirjoitti.
VANA-KAI. Mitä — »kai»! Etkö sitten tiedä? Itsehän kävit pyytämässä.
VIIU. Olenko minä sitä kirjettä lukenut?
VANA-KAI. Pyysitkö edes? Rukoilitko niin kuin henkeäsi…? — olitko polvillasi — vastaa—!
VIIU. Nyt voit kysyä niinkuin pappi ripillä, mutta minä en hiiskahda sanaakaan.
VANA-KAi. Tahdotko tietää, mitä Antsilla vielä on, — sanonko? Nuori vaimo Antsilla on, joka herrojen edessä liukastelee!
VIIU. Muori — minä — minä…
VANA-KAI. Kynnet siivolla, metsäkissa!
(Vaitiolo. Viiu askartaa levottomasti tuvassa, polkee rukkia, nousee, kohentaa kangasta, seisahtaa, kuuntelee).
VIIU. Etkö pane maata, muori.