»Mitä sinä loruat?» kysyy tuomari.
»Sitä vaan, että eihän kukaan kahvia säkeissä, — juomaahan se on.»
»Etkö sinä kahvia tunne, mies?»
»Mistäs minä herrain herkkuja.»
Tuomari katselee häntä vähän aikaa, sanoo sitten:
»Tule tänne, — eikö tämä ole sinun kompassisi?»
Parbu-Jaan löntystää pöydän ääreen, tahallaan jalkojaan laahaten. Pää kallellaan hän alkaa katsella kompassia.
»Jo nyt on kummat, — vai liikkuu, — no, voi senkin seitsemän, — ihanhan se keikkuu, mikäs sillä on hätänä?»
»Mies, muista kenen kanssa puhut. Kuka minä olen?»
»Niitä Jumalan juoksupoikiahan te olette. Kun Jumala mitä lakia kivitaululle piirtää, niin te lennätätte niitä ihmisille.»