»Minnekä noita vitsoja viedään?» kysyi korkea kardinaali.
»Emajoen luostariin.»
»Mitä niillä siellä tehdään?»
»Jokainen munkki pieksee kaksi paria päivässä mäsäksi omaan selkäänsä.»
Kardinaali oli hyvin ihmeissään, mutta oli liian viisas jotain sanoakseen.
Vähän matkaa kuljettuaan hän näki tien ohessa miehen, joka kaivoi yrttejä ja juuria maasta pieneen koppaan. Miehellä oli yllä ainoastaan vanha säkki, johon päätä ja käsiä varten oli tehty reiät.
»Kylläpä kansa on köyhää tällä kulmalla», kardinaali ajatteli, ja hänen kävi sääliksi viheliäistä miespoloista.
»Sinä olet kai jonkun kartanon alustalaisia», hän sanoi ääneen, mutta huomasi samalla, että miehen päälaki oli pyöreäksi ajeltu.
»En, isä, minä olen Emajoen luostarin veljiä», mies vastasi nöyrästi.
»Mistä asti teillä on tuommoiset puvut?» kardinaali kysyi.