»Jo monta kymmentä vuotta, arvoisa isä», mies vastasi.
»Onko pyhä isä Roomassa ne teille määrännyt?» kardinaali kysyi viekkaasti.
»Ei, me olemme itse ne keksineet lihamme kuolettamiseksi.»
Kardinaali ei sanonut mitään, vaan jatkoi matkaansa. Kun hän oli saapunut luostarin portille, kompastui hänen jalkansa munkkiin, joka pitkin pituuttaan makasi portin edessä.
»Hän on varmaan juovuksissa paholaisen viinistä», kardinaali arveli, ja hänen sydämensä täyttyi ilolla.
Hän kosketti anturakenkänsä kärjellä makaavaa munkkia, mutta tämä ei hievahtanut.
Samalla pisti portinvartijamunkki päänsä esiin komerostaan.
»Sinun täytyy astua hänen ylitsensä, isä», hän sanoi. »Hän on yksi veljiämme, joka täten on pyytänyt saada harjoittaa nöyryyttä. Jokaisen luostariin tulijan täytyy tallata häntä.»
Luostarin pihalla tuli apotti kardinaalia vastaan.
»Tulet kaukaa, isä», hän sanoi.