Apotti vei hänet takaisin ruokasaliin, jossa pitkälle pöydälle oli ladottu puuhaarikoita.
Kardinaali tarttui ahnaasti haarikan korvaan ja vei sen huulilleen, mutta irvisti pahasti ensi kulauksella.
»Tämähän on vedellä sekoitettua etikkaa», hän sanoi itsekseen.
»Se on kaljaa», munkki kuiskasi hänen vieressään, ikäänkuin arvaten hänen ajatuksensa.
Kardinaali tunsi kielensä kitalakeen kuivuvan, ja paholaisen viinitynnyrit vierivät hänen mielikuvituksessaan pitkässä jonossa saliin.
»Nyt menemme saunaan», sanoi apotti hänelle.
»Mikä se semmoinen on?» kardinaali kysyi.
»Meillä on tapana lauantai-iltasin viedä vieraamme saunaan», apotti vastasi kierrellen.
Kardinaali astui apotin kera pimeähköön huoneeseen, jota ainoastaan suuren kiukaan loimu valaisi. Lattia oli kivestä.
»Riisuudu», käski apotti.