Kardinaali totteli väristen.
»Tämä on varmaan piinakammio», hän ajatteli kauhulla, ja kaikki hänen syntinsä pistivät häntä kuin tulisilla neuloilla.
»Astu portaita myöten parvelle», apotti käski.
Kardinaali kiipesi vapisevin polvin pimeitä portaita myöten.
Tukehduttava kuumuus huokui hänelle vastaan.
»Mitä he aikovat tehdä? Korventaa minut elävältä?» hän ajatteli.
»Pane pitkäksesi», apotti huusi alhaalta.
Kardinaali heittäytyi oljille.
Yhtäkkiä kuului sähinää, niinkuin olisivat kiukaan kivet alkaneet kiehua. Kuumuus kohosi kaksikertaiseksi, kardinaali luuli lihan ja luun sulavan.
Toistamiseen kuului läiskäys, vihaisesti pihahti kuuma höyry.
»Jokos riittää löylyä?» apotti kysyi portaitten päästä.