Vieras sensijaan söi valikoimalla ja huolellisesti, kuten ihminen, joka ei päästä yhtäkään nautintoa ohitsensa, mutta vaikka hän näennäisesti oli täysin kiintynyt tähän mieluisaan toimeen, ilmaisivat hänen käsiensä eleet sisäistä hermostumista.
»Oliko teidän tyttärenne Maria Aleksandrovna jonkun aikaa Pietarissa?» hän kysäisi yhtäkkiä aivan levollisesti.
»Oli melkein vuoden ajan», batjushka vastasi, vähän hämmästyneenä. »Hän opiskeli siellä laulua. Vaan miksi te sitä kysytte?»
»Muuten vain… Tunsin Pietarissa erään Maria Aleksandrovnan… Mutta hänen vanhempansa asuivat muistaakseni Liivinmaalla.»
»Mepä muutimmekin tänne vasta pari vuotta takaperin», batjushka sanoi
»Siirsivät minut, vanhuksen, vääryyttä tekivät…»
»Ehkä te tapasittekin juuri meidän Mashan», matushka sanoi. »Oliko hän kaunis?»
»Hyvin kaunis», vieras sanoi.
»Masha oli kaunis», sanoi matushka. »Kaikki sen myönsivät. Hän oli minun näköiseni.»
»Jevgenia Ivanovna on ollut kaunotar nuorena», hymyili batjushka anteeksi pyytävästi.
»Oliko Maria Aleksandrovna naimisissa», vieras kysyi.