Nuori-Viro.
Gustav Suits.
V. Ridala (Grünthal).
Jaan Oks.
A.H. Tammsaare.
Ruth.
Friedebert Tuglas.
Nuori-Viro.
1.
Nuorvirolainen runoilija Gustav Suits nimittää runoissaan lakeaa, kaikkien tuulien lakaisemaa kotimaataan Tuulimaaksi. Nimi on hyvin keksitty; Viro on aikakirjojensa alusta ollut todella Tuulimaa, maantieteellinen portto, jonka jokainen on voinut omakseen ottaa, valloittajien kädestä käteen käypä vaihtotavara, — vuoroin saksalaisten, tanskalaisten, puolalaisten, ruotsalaisten, venäläisten ja taas saksalaisten hallussa, kaikkien naapuriensa, — ei vain maan varsinaisten isäntien, virolaisten. Sen maantieteellinen asema luonnollisena Idän ja lännen välisenä kauttakulkupaikkana on tehnyt sen aina tähän päivään saakka hävittävien sotien tantereeksi. Viro on tähän saakka valitettavasti yksinomaan saanut kokea asemansa hankaluutta; sen viimeiset kehitysvuosikymmenet ja tämänpäiväiset vaiheet eivät yllätyksellisyydessä ole suinkaan jääneet edeltäjistään missään suhteessa jäljelle.
Mutta samalla Viro saa kiittää mailmansodan väkevää valonheittäjää, että se tästälähin on olemassa eurooppalaisessa tietoisuudessa eikä vain Euroopan kartalla. Olemattomuutensa hämärästä se on yhtäkkiä vedetty suurvaltiollisten neuvottelupöytien ääreen, meluisiin parlamenttiväittelyihin; nämä pari sataa penikulmaa Itämeren etelärannikkoa tulevat kaikesta päättäen vielä rauhanneuvotteluissakin aiheuttamaan verettömiä turnajaisia. Miten hyvänsä langenneekin Viron valtiollinen arpa, joka tapauksessa Viro on tästälähtien oleva Länsi-Eurooppaa. Eurooppa on tullut Viroon, tosi kyllä, sodalla ja miekalla.
Tällaisena ajankohtana saa aivan erikoisen valaistuksensa se virolainen sivistysvirtaus, jonka keskeisimpänä pyrkimyksenä on ollut juuri eurooppalaisuus, lujien siteitten, joskin vain henkisten, luominen Länsi-Eurooppaan päin, akkunoitten ja ovien avaaminen eurooppalaiselle kulttuurille.
Pinnallisesti katsoen voi henkinen liike, joka Noor-Eestin, Nuoren-Viron, nimellä jo toista vuosikymmentä on hedelmöittänyt virolaista kirjallisuutta ja sivistyselämää, näyttää Viron oloissa tuiki irralliselta ilmiöltä. Voi tuntua käsittämättömältä, mitenkä näennäisesti vailla varsinaisia edellytyksiä yhtäkkiä syntyy liike, jonka suuntaviiva tähtää ylikulttuuriin ja muotohienostukseen, suinkaan suoranaisesti jatkamatta virolaisia talonpoikaissivistystraditsioita; jonka iskusanoilla: eurooppalaisuus, yksilöviljelys, estetismi, on niin outo ja yksinäinen kaiku keskellä ensimäisen polven nousukasyhteiskuntaa. On mahdollisesti hetkeksi taipuvainen pitämään nuoren kirjallisen polven myötääntuomaa henkistä kuormitusta vain maahantuonti- tai kauttakulkutavarana, enemmän tai vähemmän elimellisesti vieraana Viron henkiselle aatevarastolle, siirrettynä suorastaan suuremmista ja kehittyneemmistä kulttuureista, — siksi siteettömänä ympäristöönsä tai lähimpään sivistysmenneisyyteen esiintyy ensi katsannolta nuorvirolainen liike.
Epäilemättä onkin nuorvirolaisuudessa paljon yleistä, kansainvälistä kulttuurihapatusta, jonka harva kulttuuri itse kustantaa, vaan joka kulkee lainana maasta maahan. Mutta puhua Noor-Eestin kehityksellisestä juurettomuudesta olisi suuresti liioiteltua. Yhtä hyvin kuin jokainen yksilöllisen elämän yllättävinkin ilmaisu on seuraus usein maanalaisesta, mutta silti oleellisesta kehityskulusta, samoin puhkeavat sivistyselämällisetkin ilmiöt vain kehityksen pakosta. Joskaan Noor-Eesti ei ehkä ole kasvanut virolaisista kirjallisista traditsioista, se on kuitenkin eroittamattoman elimellisesti kasvanut virolaisesta maakamarasta, se on pohjimmiltaan osa samaa henkeä, joka muodostuu Liivinmaan ja Tallinnanmaan lakeuksilla, tässä erikoisesti virolaisessa ilmastossa, missä kaikki täällä on tuomittu kypsymään, — tai mätänemään.
"Uudenaikuisen taiteen probleemi on Virossa samalla uudenaikuisen kulttuurin probleemi" kirjoittaa nuorvirolainen Gustav Suits. Nämä sanat osuvat ytimeen. Noor-Eesti ei ole suinkaan mikään yksinomaan kirjallinen liike, se merkitsee päinvastoin kokonaista sivistysvirtausta. Ja voi olla, ehkä on eräänlainen virolaisen psyyken täysi-ikäisyyden merkki, että se nuorvirolaisen liikkeen kautta pyrki käsiksi eurooppalaisen sivistyksen saavutuksiin, ensi kertaa vailla saksalaisen tai venäläisen kulttuurin holhousta.
2.