He vihasivat ja kammosivat tätä taittumatonta ja kirkasta ääntä, ilman pienintäkään säröä, joka laski heidän kohtalonsa lyönnit, itse pelastuksestaan varmana. Ja heidän asentonsa oli nyt sellainen, että hän yksin istui toisella puolen, ja muut jäljelle jääneet toisella puolen venettä, selin häneen, ja heillä oli kummallinen varmuus siitä, etteivät koskaan tulisi näkemään tuon miehen kasvoja. Heistä tuntui, ikäänkuin hänen olisi täytynyt jollain lailla olla vikapää heidän onnettomuuteensa, ja he vihasivat häntä, heikolla, voimattomalla vihalla, koska hän yksin oli vahva heidän joukossaan.
Ja heidän vaiteliasta taisteluaan kylmyyttä vastaan kesti yhä. Joka kerta, kun hyöky hyrskähti heidän ylitseen, pidättivät he henkeä ja sulkivat tiukasti suunsa, heidän sydämensä tykytti heikosti. Mutta vasta seuraavana hetkenä nousi kylmyys korkeimmilleen, he kuulivat veden noruvan vaatteistaan, jotka kangistuivat jääksi heidän ympärilleen, ja kylmä liikkumaton ilma imeytyi ihon joka huokoseen.
Kului aika, jonka pituutta he eivät osanneet määritellä. Kukaan heistä ei halunnut antaa myöten hänelle, joka istui heihin selin ja odotti, seuraava järjestysnumero huulillaan.
Silloin molemmista miehistä, jotka istuivat kummankin puolen toista välikannen matkustajaa, alkoi yhtäkkiä tuntua, ikäänkuin olisivat kannattaneet elotonta ruumista välissään. Mies heidän keskellään istui jäykkänä ja suorana, ja he näkivät hänen jäähuurteisen, harmaan partansa elottomana laskeutuvan avonaiselle rinnalle.
He yrittivät varovasti häntä ravistella, ja hän heilahteli kahden puolen kankeana ja raskaana kuin jäätönkkä, heidän kuullessaan hänen jäätyneitten vaatteittensa ritinän.
Heidät valtasi sanaton kauhu, ja he kannattivat ikäänkuin yhteisestä suostumuksesta tätä jäykkää ruumista, peljäten tunnustaa hänet kuolleeksi. Niin kului neljännestunnin verran, jonka kuluessa ei kukaan puhunut mitään.
Vihdoin hän kävi heille liian raskaaksi ja epämukavaksi, ja nuorin lämmittäjistä, joka istui hänen vasemmalla puolellaan, sanoi heikolla äänellä:
"Hän taitaa olla kuollut!"
Silloin he tarttuivat häneen kumpikin ja kylmästä kohmeisin käsin työnsivät hänet mereen, jonne hän putosi, raskaasti ja molskahtaen, kuin suuri, painava kivi.
"Neljäs!" sanoi tuntematon matkustaja järkkymättömän tyynesti.