Hänen toverinsa työnsi ruumiin veteen, ja hetken päästä sanoi tuntematon matkustaja:
"Viides!"
"Herjetkää jo", sanoi viimeinen lämmittäjistä synkästi. "Jos te kuolette ennen minua, niin on minun vuoroni sanoa: kuudes."
"Minä elän yli teidän", sanoi tuntematon matkustaja.
"Mistä te sen tiedätte?" sanoi lämmittäjä. Hän oli suuri, väkevä mies, parhaassa ijässään.
Eivätkä he enää puhuneet keskenään. Tähdet alkoivat hiukan vaaleta, mutta kylmyys ja pimeys pysyivät muuttumattomina. Jokin kova esine kolhaisi heidän venettään, ja he tunsivat sen tuoliksi, ajelehtien jonkun aikaa yhdessä, kunnes tuoli taas irtaantui, jääden jälkeen. Oli alkanut heikosti tuulla.
Yhtäkkiä kuuli lämmittäjä heikon kulauksen matkustajan puolelta.
"Teillä on viinaa", hän sanoi herkistyen. "Laupiaan jumalan nimessä, antakaa minullekin!"
"Minä juon itse viinani", sanoi matkustaja. "Mitä se hyödyttäisi, kun sitä ei kuitenkaan ole kahdelle riittävästi?"
"Te olette oikeassa", mutisi lämmittäjä.