Torkkuu pitkien pöytäin taa,
viisauksia vanhoja toistaa,
paperipinkat paisua saa,
»mene tekel», taivaalla loistaa.
Huhu kiertävi kansassa,
kirjaimet öisin välkkyvät verta,
että se aika on ovella,
jolloin ne lapsikin lukee kerta.
PIMEÄT JOULUT
Tuleeko tänäkin tummana vuonna pyhäiset pidot, ilta rauhan, jolloin me tutkimme taivasta syvää, itkemme hiljaa, haluamme hyvää, katsomme lentoa lumen lauhan?
Eikö tule tänä tummana vuonna äkkiä vihuri aukosta oven, kaada kuuset, sammuta valot, tummenna taivaalla tähtien palot, riistä rauhamme pohjasta poven?
Eikö kuulu korkea ääni ilman ijäisten kaarten takaa: tulkaa, mahtavat maan ja meren, syntynyt valtias vainon ja veren, vihan ruhtinas seimessä makaa!
MORITURUS
Itse lyhteen maahan lasket,
istut majas eteen,
katsot, kuinka painuva päivä
heittää varjot veteen.
Toisia käsket: työtä tehkää,
vielä pitää poutaa,
kylväkää ja kyntäkää,
ennen syksyä, routaa!
Itse huomaat, kuinka häly
hiljaisuudeks haipuu,
kuulet, kuinka elon äänet
vaikenee ja vaipuu.