"En hae kostoa, Annikkini," sanoi Elämä.
"Ellet kostoa hae, miksi tuon teet!" valitteli Annikki.
"Siksi että rakastan sinua," vastasi Elämä.
"Oi, Elämä, jos rakastat minua, niin jätä minut. Pakene pois luotani,
Elämä, en muuta sulta pyydä enää!" rukoili Annikki.
"Ei koskaan Elämä leikkiään kesken lopeta eikä sen vuoksi pakene, Annikkini. Mutta silloin leikkini loppuu, kun opittavasi opit, ja silloin annan sinulle viimeisen antimeni," sanoi Elämä.
"Mikä mahtaisi mulla vielä olla opittavana, Elämä?" kysyi väsynyt
Annikki.
"Rakasta minua ja usko minun rakkauteeni," sanoi Elämä.
"Ja mitä mulle annat, jos tuonkin vielä opin?" kysyi Annikki.
Elämä vastasi:
"Rauhan."