SAIRAITA LAPSIA
Salon sydämmessä oli erakon mökki. Erakosta kerrottiin että hän tiesi salaisuuden joka antoi ihmiselle rauhan niin suuren ja syvän kuin salon hiljaisuus.
Sitä erakkoa hakemaan läksi kerran mies, joka oli rauhansa kadottanut, eikä jaksanut elää ilman sitä. Hän oli nauttinut paljon ja kärsinyt vielä enemmän, ja paljon oli kertynyt mustaa hänen mieleensä, joka oli surmannut rauhan. Ehkä tietäisi erakko neuvoa, mistä hän sen jälleen löytäisi.
Hän astui polkua myöten, joka johti lepikköön, missä suuret sananjalat kasvavat lähteiden reunoilla. Ei ollut siellä erakon asuntoa. Ei ollut se hymyilevän järven rannallakaan eikä aurinkoisella kukkulalla. Vasta kaukana ahojen ja niittyjen ja metsäkylän takana salon sydämmessä hän sen löysi, siellä missä polku kiertelee kuusien ja honkien välitse. Siellä mies löysi erakon.
"Sano, erakko, oletko onnellinen?" kysyi mies.
"En tiedä", vastasi erakko.
"Oletko ehkä onneton?" virkkoi mies.
"En tiedä", sanoi erakko.
Silloin mies hymyili hiljaa.
"Nyt tiedän, erakko, että tunnet sen salaisuuden, jota etsin ja joka mulle voi rauhan antaa. Sano se minulle, erakko, jotta minäkään en tietäisi olenko onnellinen vai onneton."