Ja vielä palasi se väsynyt mies maailmaan. Vielä jätti salomaan rauhan.
Mutta sitten hän tuli jälleen erakon luo.
Silmien loisto oli syvä ja selittämätön kuin kaukainen kaipaus, mutta pää oli kumarassa.
"Mitä löysit nyt maailmassa?" kysyi erakko.
Mutta mies ei vastannut. Hänen katseensa vain katsoi syvälle, niinkuin hän olisi katsonut omaan sieluunsa.
"Joko jäät luokseni salon hiljaisuuteen — veljeni?" kysyi erakko.
"Jo jään", sanoi mies hiljaa, "sillä nyt sen tiedän — että sairas lapsi olen itsekin."
Ja erämaan rauha oli suuri ja syvä.
SISÄLLYS:
Siv.
Hymni Humbugille 1
Ystävyyttä 9
Päivän poika 31
Satiirikko 43
Luonnonkaunista ja taidekaunista 59
Hyvä tyttö ja paha tyttö 75
Äiti 85
Opettaja Touhio 93
Satu pienestä rakista 105
Tyytyväinen 117
"And it isn't the shame" 127
Sairaita lapsia 133