Kuten jo sanoin, Ford on ystävyyssuhteessa työväkeensä. Hän osaa herättää orjuusvaiston heissä, hän imee heidän tahtonsa omaan tahtoonsa, kunnes he tyytyväisinä suutelevat kahleitaan.
Pittsburgin työväen hätähuudot Carnegien tehtaissa herättivät eloon työväenliikkeen Amerikassa. Fordin työväen lihavassa hyvinvoinnissa tuollaiset hätähuudot tukehtuvat.
Ford on joka suhteessa suurpiirteisempi kuin Carnegie. Kun tavallinen ihminen ensin kuulee hänen tuumiaan, niin hän tahtomattaankin hymyilee. Ne tuntuvat niin täydellisesti mahdottomilta. Kun hän esim. tarjoutuu ostamaan Yhdysvaltain sotalaivaston, ei kukaan n.s. täysijärkinen ihminen ollenkaan voi seurata hänen ajatusjuoksuaan. Ja kumminkin tuollainen tarjous on Fordilla täyttä totta, ja hän on laskenut tarkkaan joka pennin sen hinnasta ja todistaa, että se olisi hänelle sekä mahdollinen että tuottava kauppa. Muistan vallan hyvin, kuinka minun pienet aivoni melkein kieltäytyivät toimimasta, kun hän rauhanlaivassa minulle selitti, että meillä suomalaisilla on niin mahdottoman vaikea kieli, ettei sitä kukaan voi oppia ja että se olisi siitä syystä muutettava. Kun lievästi hymyillen kysyin, kuinka tuo muutos olisi tapahtuva, oli hänellä suunnitelma heti valmiina: Alkeiskouluja perustettava tuhkatiheään ympäri maata. Niissä pääaineena ensin opetettava englanninkieltä. Kun lapset oppivat sitä ymmärtämään, opetetaan kaikki muut aineet sillä kielellä. Vihdoin kielletään suomenkielen käyttö kokonaan. Eihän siihen mene kuin yhden sukupolven aika, niin Suomesta tulee englanninkielinen maa! — Uskon varmaan, että jos Ford olisi suomalainen ja yhä samaa mieltä, niin hän kyllä yrittäisi panna tuumansa toimeen. Siinä juuri on hänen merkillinen voimansa, ettei mikään tuuma jää hänellä ainoastaan tuumaksi, vaan hän alkaa heti toimia sen toteuttamiseksi.
Miltä näyttää Ford itse, tuo aineellisen hyvinvoinnin apostoli, maailman ehkä rikkain yksityishenkilö? Hänen kasvonsa ovat kuin keskiaikaisen pyhimyksen, laihat, kalpeat, syväpiirteiset. Silmät ovat tummat, syvät, ilme syvämielinen ja lempeä. Hänen käytöksensä on vaatimatonta, ystävällistä. Minua vaivasi aina uteliaisuus tietää, mitä tuon miehen mielessä liikkui. Ulkomuodosta päättäen hän oli hienoimman henkevyyden perikuva, mies, joka on enemmän sielua kuin ruumista, jolle aate on kaikki, aine ei mitään. Tiesin, että hän elämässään oli askeetti, ei koskaan juonut mitään vettä väkevämpää ja oli rajoittanut ruokansa niin vähiin, että lääkäri sanoi hänen kärsivän sen vähyydestä. Olisin voinut käsittää, että tuonnäköinen mies saattaisi olla kiihkeä maallikkosaarnaaja, pelastusarmeijan johtaja, keskiaikainen inkvisiittori tai jotakin muuta sellaista, mutta ei ikinä maailman rikkain mies! Hänessä on jotakin mystillistä, melkein hirvittävää. On kuin joku voimakas hengetär olisi hänelle sanonut: "Mene maailmalle ja perusta valtakunta, jossa todistat, että sellaiset kauniit iskusanat kuin 'vapaus', 'henkinen ylemmyys', 'sielun pyrkimys ylöspäin' ovat pelkkää lorua, ja että ruumis on ainoa, jolla on arvoa." Mutta lieneekö joku toinen hengetär antanut samalla hänelle sellaisen ulkomuodon ja sellaiset tavat, että ne koko ajan väittävät aineellisuuden palvontaa vastaan?
Miten mahtanee käydä Fordin valtakunnan, kun sen luoja kerran kuolee? Löytyykö toista henkilöä, joka sen voi pystyssä pitää? Fordilla on yksi ainoa poika, josta sanotaan, että hän on hyväluontoinen mies, hiljainen uneksija. Kerrotaan, että hänen mielensä paloi lukualalle, mutta isä ei sitä sallinut. Yliopistot voivat olla vaarallisia laitoksia. Niissä herää helposti kaikenlaisia mietteitä… Ja mitäpä niistä mietteistä, kun on latu jo valmiina, jota myöten on kuljettava. Pahempi on olla katselematta oikealle ja vasemmalle…
Mutta miten käynee Fordin yhteiskunnan, kun sen luoja kuolee…?