Ensimäinen kohtaus.
HARRY (istuu rautatievaunussa hienosti puettuna, kultasankaset rillit nenällä, katsellen kenkiensä kärkiä, haukottelee ja hyräilee lauluntapaan moneen kertaan):
Itse leivon liebuskaa,
Kun ei oo mulla maaduskaa (ja sitten)
Kaikista kauhein oli Beatrix häijy;
Sieluani, ruumistani piinasi ja väijyi
Suloutta naisen etsin nyt pian,
Unhotan Beatrixen luonnon ja vian.
HELNY (tulee oikealta, kaunis ja hieno, kädessä kukkavihko ja päivänvarjo, kaulassa matkalaukku. Istuutuu kolmannelle penkille, selkä Harryyn päin).
HARRY (katselee tulijaa, joka kokonaan lumoo hänet. Hetken hiljaisuus. Sitten nousee hän ja kävelee hetkisen edestakaisin ja istuutuu vastapäätä Helnyä, yksi tahi pari penkkiä välillä).
HELNY (ottaa laukustaan korukansilla varustetun kirjan, joka laukkua lukitessa putoaa hänen polviltaan lattialle).
HARRY (nostaa kirjan lattialta ja tavattoman kohteliaasti kumartaen tarjoo sen Helnylle lausuen): Suvaitsetteko apuani?
HELNY. Kiitollisuudella, arvoisa herra (ottaa).
HARRY. Mistä kertoelee tuo kirja? (seisoo Helnyn edessä, nyt ei heillä ole penkkiä välillään).