LEIPURIN VAIMO. Minä kerran ihan varmaan heitän uuniin tuon taskumatin.
On se surkeaa kun on pitänyt joutua juomarin muijaksi…
LEIPURI. Missä pussissa ne eväät ovat kannettu. Onko sinulla kotiripityksiä mukanakin?
LEIPURIN VAIMO. On niitä ja kyllä ansaitsetkin, juopporatti.
LEIPURI. Sinä häijy akka, mikä sinulla on hätänä, syö junttapullaa, eläkä aina murise. Jos niikseen tulee, kyllä toisia saan, kun aina vaan pauhaat juomisesta. Erotaan, kyllä tuollaisia loppanoita saan elättääkseni. Olethan itsekin juoppo, mokoma kahvilalli.
LEIPURIN VAIMO. Luuletko etten minä eroa saa ja jos nyt tässä vain olisi joku tuomari saapuvilla, niin paikalla tulisi ero. Minäkin näytän, saanko toisia vai en, vaikka olenkin ollut juopon ämmänä.
LEIPURI (suuttuneena). Sattuuko kukaan läsnäolevista olemaan tuomari?
HELNY. Olen Philadelphian pormestari.
LEIPURI. Kunnioitettava tuomari, vaimoni ja minä tahtoisimme purkaa naimakontrahdin. Kävisikö laatuun täällä?
HELNY. Miks'ei, jos vaan tahdotte.
LEIPURI. Tule, nyt pääset minusta, pahasta juoposta.