PASTORI: Kuka niitä on tähän asti hoitanut?
RISTO: Pekka on asunut talossa ja emäntä on tehnyt Pekan talossa askareet. Mutta nyt Pekka muuttaa Korvenkulmalle ja sieltä on lähimpään ihmisasuntoon kolme pitkää virstaa.
PASTORI: Ei naimisesta nyt mitään tule, mutta kun Pekka oppii lukemaan, tulkaa sitten.
ANNI: (Itkien.) Voi hyvänen aika, (pitää esiliinaa silmiensä edessä) pastori kulta, noin armottomaksi en teitä luullut. Rovasti-vainaa päästi kaikki solkenaan. Oli sanonut: "en minä tahdo avioliiton ihanuutta lähimmäisiltäni estää." Tottahan pastorikin, minä vaikka parainta palttinaa pastorille paitakankaan annan; tahi läskiä ainakin siankinkun. Ei Tervasuon isäntä eikä emäntäkään iitä tunne, vaikka tiellä vastaan tulisi. Mutta rovasti oli vaan päästänyt vihille.
RISTO: Niitä on paljon sellaisia pariskuntia tässä seurakunnassa.
ANNI: Kun Pekka raukka on ikänsä Reinikan salolla tervaa polttanut, niin mitä häneltä voipi vaatia.
PASTORI: Vanhaan aikaan on sellaisia päästetty avioliittoon, mutta nyt on uusi laki ja uusi aika, ei nyt enää pääse.
ANNI: (Itkien esiliinaansa.) Ei toki hyvä pastori, minä vaikka itse luen Pekan puolesta ja pastorin sopisi kirjoittaa se kirkonkirjaan Pekan ansioksi.
PASTORI: Minäkö kirjottaisin sinun lukutaitosi Pekan ansioksi! Silloin olisin vääryyden harjoittaja. Tässä ei auta itku eikä valitus tällä kertaa, mutta tulkaa sitten kun Pekka oppii lukemaan.
ANNI: (Itkee.) Ettehän kuitenkaan noin ankara liene. Tuon vertainen vääryys ei pastorin syntinä mitään haittaa, ei taivaassa eikä maan päällä.