Tulevaisuuteen nähden ei minulla ollut mitään mietittyjä suunnitelmia. Elin vaan päiväkseen. Työ huvitti minua, tarttuipa olentooni kiihko, mikä on omituista tuolle kummalliselle maalle. Aloin suunnitella itse koneistoja ja niiden kautta rupesin saamaan nimeä sekä arvoa tehtailijain silmissä. Kun minulle vihdoin tarjottiin neuvottelevan insinöörin paikka eräässä toiminimessä, asetuin siihen.
Tässä asemassani ei työ ollut mitään rasittavaa. Joutoajoillani hain seurapiiristä huvitusta. Minua miellytti Amerikan teeskentelemätön, vapaa elämä. Sitä jäykkyyttä ja muodollisuutta, mikä eurooppalaisessa seurapiirissä tympäsee, ei ollut täällä nähtävänä ollenkaan. Insinöörit vielä lähentyvät siinä suhteessa taiteilijoita, että ovat käytöksessään mutkattomampia kuin esimerkiksi tiedemiehet, joiden syvällinen periaatteellisuus ei ota oikein sulaakseen yhteen hauskan seuraelämän kanssa.
Luonteeni samoin kuin ulkonäkönikin olen pääasiallisesti perinyt äidistäni, mutta kyllä minussa silti on aina ollut taipumusta myös isäni synkkämielisyyteen ja jörömäisyyteen. Vaan tämä ei minua Amerikassa päässyt huomattavasti vaivaamaan. Tekee mieleni sanoa, ettei minulla ollut aikaa siihen. Ja mitäpäs minulla olikaan huolehtimista! Oli mieluisata työtä, ja olinhan varakas sekä itsenäinen.
Minä olin amerikkalaisiin oloihin niin mielistynyt, että melkein unehutin syntyperäni. Tuttavistani tuskin yksikään osasi pitää minua muuna kuin amerikkalaisena, ehkäpä puhtaana jenkkinä. Jos kielessäni havaitsivat vähän outoa sointua, saattoivat ajatella minun olevan saksalaisesta kodista tai seurapiiristä lähteneen. Mutta syntyperä Amerikassa herättää yleensä hyvin vähän, tuskin ollenkaan huomiota. Ei kysytä mistä olet peräisin tai mikä olet ollut. Eletään vaan nykyisyydessä ja tehdään ihmisistä sen nojalla johtopäätöksiä. Niin ei ollut koskaan puhetta kansallisuudestani.
Kun olin nelisen vuotta ollut Amerikassa, olin kuin kotonani. Suomea en suurin tullut muistelleeksi, ja ikävät muistot lapsuutenikin ajoilta olivat enimmäkseen hälventyneet. Orvosta tulee pian kosmopoliitta, jolle on koti jokapaikassa. Varallisuuteni salli minun elää, kuten hienot seurapiirit Amerikassa. Tuttavanikin olivat sieltä, etupäässä toimeliaisuutensa kautta rikastuneista teollisuusperheistä. Elämäntapani muodostui niiden mukaan. Talvisin olin töiden touhuissa, ja kesät kuluttelin huvitteluissa. Yhden kesän olin erään Philadelphian rautatehtailijan kanssa kylpemässä Atlantic Cityn matalilla, toisena kesänä kyntelin muutaman Connecticutin suutarimiljonäärin seurassa tämän mahtavalla huvilaivalla Atlantia. Merellä on minuun erityinen viehätysvoima, kaiketi perintö isästäni. Silloin amerikkalaisten kesämatkailijani tavoin, päästyämme Euroopan rannoille, pistäysimme Pariisissa ja Monte Carlossa. Palasimme ihanain Azoorien ja palmurikkaan Bermudan kautta, jossa viimemainitussa oli vierasvaraisella laivaisännälläni huvila.
Yhdeksi kesäksi asetuin minä sitte Newportiin, tuohon pieneen, ihanaan merikaupunkiin Rhode Islandissa, jossa kesällä komeat ajopelit, Amerikan hieno seurapiiri, kaunottaret y.m. ovat nähtävänä. Vanderbiltien ja muiden upeat marmoripalatsit todistavat, että täällä hyvin viihdytään. Heti kun vesi meressä lämpiää, rientää tänne väkeä Amerikan kaikista suuremmista kaupungeista. Asumattomat huoneukset muuttuvat ylellisiksi, silkkiverhot akkunoissa nostetaan ylös, portaitten messinkiset kaiteet kiilloitetaan kullanvärisiksi ja varaovet poistetaan. Ravintoloissakin alkaa tällöin elämä. Komeita ajopelejä seisoo edessä, kukkaisverannat ovat kunnossaan, uutimet antamassa varjoa. Ja neekerit liikkuvat vilkkaina ansaiten palveluksellaan nyt muutamissa kuukausissa enemmän kuin tavalliset ravintolapalvelijat vuodessa.
Kaduilla ja ajopuistoissa oikein kuhisee komeutta. Vaunuja, satoja eri malleja, liikkuu tuossa kirjavana joukkona, osa hevosettomia sähköllä tai puristetulla ilmalla liikkuvia, toiset syöttiläsvaljakoiden vetämiä. Hevosten harjat ja hännät ovat leikatut, sääli niitä, kun muoti on ruvennut eläinten kidutusta edistämään. Tuossa urheilija yksinään ohjaa vaunupariansa, tuossa on neitosella ohjakset kädessä, ja raisu hevonen tottelee hänen komennustaan. Tuossa ajaa kokonainen perhe nelivaljakon vetämänä, edessä istuu ajuri ja lakeija univormuihin puettuina. Komeutta ja loistoa!
Ja tuolla vaunutien vierellä puistossa kulkee ratsastajain tie. Siinä ravaa useita ratsuja, kantaen miestä ja naista siroissa ratsupukineissa. Toisella puolen on sementillä laskettu tie polkupyöräilijöille. Yhtenä nurinana lentää jalkarattaat. Muiden joukossa on siinä tandemeja, jopa polkupyöriä koko perhettä varten.
Mutta mitäpä näistä kertoilen? Jotakin sellaista voit nähdä muissakin huvilakaupungeissa kesäisin, vaikka tuskin aivan niin yksinomaisesti komeassa muodossa.
Vilkkainta ja iloisinta on kumminkin elämä Newportin hietarannalla, jossa hieno väki virkistelee itseään uinnilla. Kuumimman päiväpaisteen aikana tuntuu siltä kuin koko kaupunki olisi sinne siirtynyt. Satoja, ehkä tuhansia ihmisiä pulikoipi ilakoiden rannan vedessä tai hautoo itseään hietikossa. Herrat seurustelevat naisten kanssa kuni tanssisalissa. Se on vapaata, hauskaa elämää. Kaikki seurustelu käypi hienosti ja kohteliaasti.