Vähän ajan kuluttua oli hän ruumiina. Testamenttinsa mukaan lankesi koko suuri omaisuutensa minulle. Tuo omaisuus nousi miljoonaan.
Nyt olin minä rikas, mutta orpo, yksinäinen nuorukainen. Isästäni en kuullut mitään ja minusta olikin yhdentekevä, mikä oli hänen kohtalonsa.
Järjestin omaisuuteni niin, ettei minun tarvinnut antautua liikehuoliin. Sitte kävin minä vielä itkemässä äitini ja enoni haudoilla, jotka olivat vierekkäin lehtevän koivun alla pienen kaupungin hautausmaalla.
Sen jälkeen en ole kotiseudullani käynyt. Vuoden perästä suoritin tutkintoni ja lähdin nuorena, toiverikkaana insinöörinä Amerikkaan. Mitkään leipähuolet eivät luonnollisesti minua ahdistaneet, mutta tahdoin edistyä alallani. Toisekseen tuntui siltä kuin olisin huvimatkalla. — —
— Mutta se oli minulle onnettomuuden matka, lausui ystäväni ja painoi päänsä surullisena alas.
IV.
— Nyt alkoi uusi ajanjakso elämässäni, jatkoi ystäväni taas kertomustaan, kun oli hetken aikaa levännyt ja huulten kostukkeeksi kulauttanut siemauksen absinttilasista. Edellisessä jaksossa ei minulla omasta puolestani ollut mitään suurempia kärsimyksiä. Tosin oli kohdallani suruja, jotka minuunkin vaikuttivat, mutta kompastukseni kohtasin vasta uudessa maailmassa.
Olin viidenkolmatta vuotias, kun tulin Amerikkaan. Haluni oli saada ammattitaitoa ja sen vuoksi käytin kaikkia tilaisuuksia hyväkseni. Maalle astuin New Yorkissa, jossa heti näin kuinka suuret tutkintoalat täällä aukesivat silmilleni. Ihmetellen katsoin insinööritaidon mestariteosta, rautaista riippusiltaa, joka yhdistää kaksi miljoonakaupunkia, New Yorkin ja Brooklynin, toisiinsa. Vaikka pääsinkin selville rakenteiden yksityisseikoista, ei se kunnioittavaa ihmetystäni vähentänyt. Laskuissaan piti mestarin olla senkin insinöörin, joka uskalsi ohuille rautapatsaille nostaa rautatien suurkaupungin katujen päälle.
Oitis innostuin alaani ja rupesin hankkimaan käytännöllistä oppia suurissa tehtaissa. En viipynyt kaukaa New Yorkissa, kun jo matkustin Chicagoon ja niin kaupungista kaupunkiin, suurista tehtaista toisiin. Kauvemmin oleskelin Pennsylvanian mahtavissa konepajoissa ja tutkistelin koneistoja Massachusettsin kutomoissa. Tein kovaa työtä, kun näin sen kehittävän itseäni. Aloin, suoraan sanoen, alusta, kävin oppikurssin uudestaan, kun vihdoin rupesin luottamaan itseeni ja taitooni.
Itse asiassa tutustuin minä pian Amerikan oloihin, onhan kotiutuminen luonteeni ominaisuuksia. Englanninkielen opin hyvin ja rupesin saamaan arvokkaita tuttavuuksia amerikkalaisten parissa, etupäässä omasta ammattipiiristäni.