Kurjaa oli silloin kansalaisten olo. He asuivat pienissä kurjissa hökkeleissä ahtaudessa ja liassa. Ja työpaikka oli hyvin likainen. Seurauksena tästä kuume- ja muut taudit liikkuivat työväen keskuudessa. Sairaalaa ei ollut paikkakunnalla, ei kunnon lääkäriäkään. Suomalaisten taudeista ei paljon pidetty huolta.
Ja kansamme oma elämä ei ollut myötätuntoisuutta herättävää. Joka maksopäivän aikana hyökkäsivät he joukottain Yhdysvaltain puolelle juomaan suomalaisissa kapakoissa. Sieltä palasivat he jonkun päivän perästä rahatta, vaatteet revittyinä, pää verissä, ruumis viileskeltynä, puukot kädessä meluten ja räyhäten.
Olot ovat nyt muuttuneet. Kanavatyö on loppunut ja sen mukana suomalaisten hurja elämä. Kansalaisiamme on seudulta paljon vähennytkin, kun ei ole säännöllisiä työpaikkoja. Raittiusseura toimii kansalaistemme keskuudessa parantaen tapoja. Enimmät kansalaiset asuvat kaupungista vähän syrjässä Sault Ste Marien putouksen yli menevän rautatiesillan korvassa.
Canadan suomalaiset, vaikka elävätkin eri valtakunnassa, ovat vilkkaassa yhteydessä Yhdysvalloissa olevien kansalaisten kanssa. Mitään "valtakunnan rajaa" ei siinä suhteessa tunnu olevan olemassa. Canadassa ei ilmesty yhtään suomalaista sanomalehteä, mutta sitä uutterammin seuraavat he asioita Yhdysvaltain suomalaisista sanomalehdistä. Myöskin seurakunnallisissa ja raittiusharrastuksissa kuuluvat he, siinä määrässä kun olonsa ovat kehittyneet, Yhdysvaltain puolella toimiviin suomalaisiin pääyhdistyksiin.
Ruotsinkieliset suomalaiset.
Edellä olemme pääasiallisesti ottaneet huomioon suomenkielisiä — kansalaisiamme, jotka ovat Amerikkaan muuttaneet. Mutta on muistettava, että siirtolaisuus ruotsinkielisten keskuudesta rantaseuduilta on suhteellisesti miltei suurempi. Se siirtolaisuus kyllä jakaantuu enemmän kun suomenkielinen eikä yksinomaan mene Amerikkaan. Suomenkielisiin nähden on Suomen ruotsalaisia suhteellisesti enemmän Afrikassa, Austraalian mantereella ja Uudessa Seelannissa. Mutta silti on heitäkin paljon Amerikassa.
Ensiksikin suomenruotsalaisia on paljon merimiehinä. Niitä tapaa ulkomaalaisissa laivoissa suunnilleen yhtä paljon kun suomenkielisiäkin kansalaisiamme. Jokaisessa Amerikan satamapaikassa, missä on suomenkielisiä merimiehiä, on ruotsalaisiakin kansalaisia.
New York ja San Francisco ovat näistä huomattavimmat. Ensinmainitussa kaupungissa nousee suomenruotsalaisten luku vähintäin tuhanteen, vaikka emme tilapäisesti satamassa käypiä merimiehiä ottaisikaan lukuun. Paljon löytyy siellä heitä käsityöläisinä ja monenmoisissa toimissa. Ruotsinkieltä puhuvia palvelustyttöjä on kosolta.
Henkisessä suhteessa ovat ruotsinkieliset paljon jälellä suomalaisia veljiään. Yleensä tehdään se havainto, että juoppous vallitsee paljon suuremmassa määrässä ruotsinkielisten keskuudessa. Heillä kyllä olisi henkisissä pyrinnöissään paljon valmista, jos liittyisivät varsinaisiin ruotsalaisiin siirtolaisiin. Jotkut niin tekevätkin, mutta kun katsovat itsensä vieraiksi sielläkin, eivät voi viihtyä.
Viime aikoina ovat he itse jo alkaneet järjestyä ja paremman elämän merkkejä onkin alkanut näkyä. Heillä on nyt jo seuroja ja niin yhteispyrintöjä, jotka ovat merkkeinä parempaan päin. Ensin syntyy heidän keskuudessaan seura tavallisen veljeys- ja toveriseuran malliin. Alussa saattaa siellä elämä olla raakaakin ja säädytöntä. Mutta vähitellen totutaan. Seura muodostuu säännöllisemmäksi, elämä vakaisemmaksi. Vihdoin ei seura ilman tarkempaa, määrättyä tarkoitusta ja ohjelmaa enää miellytä. Asetetaan tarkoitus jonkin polttavan kansalaiskysymyksen mukaiseksi. Jopa tehdään raittiusseura. Niin sivistyy kansalaiset itse ja niiden seuraelämä. Seurauksena on lopulta seurakunnan perustaminen.