Michigan.
Tämä valtio on ollut suomalaisen siirtolaisasutuksen lipunkantajana koko nykyisen siirtolaisliikkeen ajan ja tulee epäilemättä sellaisena olemaan niinkauvan kun pohjois-Michiganin suuret työpaikat, rauta- ja kuparikaivannot, ovat käynnissä ja suomalaisia niissä suositaan. Tähän vastataan Michiganissa, että malmialueet ovat melkein loppumattomat, ja miksi ei suomalaisia suosittaisi siellä edelleenkin, kun heidän siveellinen elämänsä on entisestään alinomaa parantunut ja työkyky on ainakin yhtä hyvä kun ennen!
Kun katselemme Yhdysvaltain karttaa, herättää heti huomiotamme eri valtioiden suorat, säännölliset rajat. Kukin valtio on yhdessä ryhmässä oleva kokonaisuus, joka kartalta katsoen on kolmion, neliön, suorakaiteen tai muun sellaisen näköinen.
Melkein ainoa poikkeus tästä säännöllisyydestä on Michiganin valtio. Se on yhdistetty kahdesta palasta, jotka toisistaan eroavat hyvin jyrkästi, ei ainoastaan maantieteellisen aseman vaan myös luonnon ja ilmanalan puolesta.
Ennen aikaan tuota eroa ei niin tarkalleen huomattu ja se lieneekin ollut syynä siihen, että kaksi niin tuiki erilaista maa-aluetta yhdistettiin saman hallinnon alle. Vielä tämän vuosisadan alkupuolella, jopa jälkeen vuoden 1837, jolloin Michigan otettiin valtioksi Uniooniin, katsottiin sitä ehkä huonoimmaksi maa-alueeksi, mikä kuului suureen tasavaltaan. Koko Michigan, ja erittäinkin sillä tarkoitettiin ala-Michiganin suurta niemimaata, oli suoperäistä erämaata, jossa ei muka ihminen ollenkaan elä. Sitä kutsuttiin Suureksi Mustaksi Suoksi. Sille, joka aikoi tähän valtioon uutisasukkaaksi, sanottiin: "Tahdotko mennä Michiganiin, jossa varmasti näännyt kuoliaaksi, ja sammakot yksinään laulavat hautajaisiasi? Eihän valtiossa ole eekeriäkään farmiksi sopivaa maata. Jos säästytkin suosta nousevan epäterveellisen ilman vaikutuksesta, kumminkin pakkanen sinut tappaa."
Tietysti tällainen luulo Michiganista ei ollut edullinen uutisasutukselle siellä. Monet lännempänä olevat valtiot tulivat ennen asutuiksi kun tämä. Mutta löytyi pioneereja sellaisiakin, jotka eivät ennakkoluuloihin luottaneet, vaan itse kävivät kokemassa tuota Mustaa Suota.
Ja vähitellen havaittiinkin suon erinomainen viljelysarvo. Nyt on Michigan hyvin arvokas valtio suuressa tasavallassa. Muutamina vuosina se jo oli viljankasvatuksessa ensimmäinen valtio, mutta nyt on hedelmäviljelys ottanut huomattavamman sijan. Ala-Michiganissa, vaikka onkin pohjoisosassa Yhdysvaltoja, menestyy kaikellaiset hedelmäpuut erinomaisesti. Puhumattakaan kestävämmistä lajeista viljellään siellä aprikooseja, persikoita, viinirypäleitä, jopa viikunoitakin. Syynä tähän etelä-Michiganin ilmanalan erinomaiseen lauhkeuteen ovat suuret järvet, joista esimerkiksi Michiganjärvi ei koskaan jäädy. Nuo järvet miedontavat pohjoisesta tulevia kylmiä tuulia ja pitävät ilmaston jotenkin tasaisena.
Mutta ylä-Michigan, eli Upper Peninsula, niinkun se englanninkielellä erotetaan alaniemimaasta, ei ole samallaisten etujen alaisena. Tosin sitäkin vastassa pohjoisessa on suuri Superiorjärvi, mutta tuo, ollen jo siksi pohjoisessa, ei näy suurimmalla osalla vuotta jaksavan lauhduttaa pohjoisesta, jäiseltä Hudsonlahdelta tulevaa kylmyyttä, päinvastoin se antaa tuulille vapaan kulun. Talvi on hyvin kylmä ja luminen tuolla ylä-Michiganissa, suomalaiset kutsuvatkin seutua Yhdysvaltain Lapiksi. Erittäinkin tarkoitetaan tällä sitä niemekettä, joka Michiganin pohjoisimpana mantereena pistää Superiorjärveen ja jota suomalaiset kutsuvat Kuparisaareksi.
Mutta vaikka ylä-Michigan ei tarjoakaan maanviljelykselle niin suuria etuja kun alaniemeke, on se kumminkin maapohjaltaan tätä rikkaampi. Siellä on erittäin antoisat rautamalmi- ja kuparialueet. Mailman rautatuotannossa ovat Yhdysvallat ensisijassa, ja arvoltaan puolet Yhdysvaltain rautatuotannosta saadaan ylä-Michiganista. Ja Yhdysvallat tuottavat noin puolet mailman kuparisaaliista ja kolmasosa tästä Setä Samulin tuotannosta lankeaa kuuluisan Kuparisaaren osalle. Paljon rikkautta on siis tuohon verrattain pieneen alaan kätkettynä.
Pohjois-Michiganissa, juuri tuolla kupari- ja rauta-alueella on Amerikan suomalaisten suurimmat, vankimmat ja vanhimmat pesäpaikat. Siellä ovat kansalaiset aivan kun kotonaan, eivät kyllä elä niin perin suomalaista elämää kun esimerkiksi Minnesotan maanviljelysseuduilla, mutta elävät puhtaimpina "Amerikan suomalaisina", ovat suomalaisia ja samalla tuon suuren vapaavallan kehittyneitä kansalaisia.