Viroista puhuessa täytyy mainita, että suomalaisilla Houghton- sekä Marquettekauntissa (Houghtonkaunti on kupari- ja Marquette rauta-alueen tärkein kaunti) on ollut suomalaiset rahastonhoitajat. Tämä on suurellainen luottamustoimi Yhdysvaltain paikallishallinnossa, josta yhtenä todistuksena mainittakoon, että viranpitäjältä vaaditaan lähes miljoonan markan takaus. Molemmat noista miehistä J. V. Frimodig Houghtonissa ja Aatami Kangas Marquettessa ovat rehellisellä käytöksellään osoittaneet täysin määrin ansaitsevansa sen luottamuksen, jonka etupäässä omat kansalaisensa ovat heihin panneet.
Pienemmissä kunnallisissa toimissa on Calumetissa, kuten muissakin suomalaisissa pesäpaikoissa, myös kansalaisiamme, mutta sopisi toivoa, että suomalaiset, jotka niinkin vallitsevia ovat vaaleissa, auttaisivat vielä enemmän kansalaisiansa virkoihin.
Kaivantoyhtiön palveluksessa on yksi suomalainen kaivantokapteeni sekä muutamia alempia työpäälliköltä. Löytyy kaupungissa koko joukko suomalaisia liikkeitä: puolenkymmentä ruokakauppaa, pari lihakauppaa, huonekalukauppa, leipuri, pari raittiusjuomalaa, neljä kapakkaa, kuusi saunaa, kelloseppiä, partureita, suutareita, valokuvaajia, räätäleitä, seppiä, urakoitsijoita, maalareita, puuseppiä, y.m. kaikkia mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan.
Henkisistä pyrinnöistään Calumetin suomalaiset ovat aivan kuuluisiksi tulleet. Siellä on rientoja, rientoja ja rientoja. Kuumeentapaisessa kiihkossa eletään alinomaa, kaikilla aloilla tahdotaan voittaa rekordit. Ja niinpä ovatkin he monessa suhteessa päässeet etusijaan, mutta juuri tuosta alituisesta rientämisestä on ollut seurauksena suuria rettelöitä ja eripuraisuuksia. Todistuksena tästä on sekin, että Calumetissa on suomalaisilla neljä seurakuntaa, kolme raittiusseuraa ja muita yhdistyksiä kentiesi kuinka paljon.
Jotta lukija saisi jonkinlaisen käsityksen noista riennoista, suuresta kiihkosta, mikä pyrinnöissä vallitsee, esitän erään arvoisan Amerikan suomalaisen avustamana vähän tarkemmin suomalaisten seurakuntain kehitystä Calumetissa ja yleensä Kuparisaarella, vaikka Amerikan suomalaisten kirkollisista oloista jälelläpäin erityisesti yleiskatsauksen muodossa puhutaankin. Kuvauksesta esiintynee myös miten suurella innolla ja vaikeissa oloissa Amerikan suomalaiset ovat henkisiä pyrintöjään eteenpäin vieneet.
Noin viisikolmatta vuotta sitte liittyivät ensimmäiset suomalaiset Calumetissa norjalaiseen seurakuntaan ja rakensivat norjalaisten kanssa yhteisen kokoushuoneen. Sen seurakunnan pappina oli eräs Rönäs, joka osasi vähän suomeakin. Kaikki meni jonkun aikaa hyvin, mutta sitte nousi riita Rönäsin ja suomalaisten välillä. Suomalaiset olivat laestadiolaisia ja Rönäs ei hyväksynyt heidän oppiaan, vaan asetteli heille esteitä seurakunnassa. Seurauksena oli, että suomalaiset erosivat norjalaisista ja rakensivat Pinekadun varrelle Calumetissa oman kirkon, joka vieläkin seisoo isonnettuna paikallaan. Entinen Karungin lukkari Salomon Kortetniemi, joka vielä elää, tuli sen seurakunnan saarnamieheksi. Virallisesti se suomalaisten ensimmäinen seurakuntayhdistys Amerikassa tunnettiin nimellä "Salomon Kortetniemen seura".
Kun vanha Kortetniemi ei ollut oikein pystyvä ohjaajaksi, hänen seurakuntalaisensa kuulustelivat laestadiolaisliikkeen vanhukselta Juhani Raattamaalta itselleen saarnamiestä. Hänen välityksellään tuli Amerikkaan v. 1878 Juhani Takkinen, kotoisin Kuusamosta. Tällä miehellä on ollut harvinainen merkitys Amerikan suomalaisten oloissa. Vaikka hän oli yhtä vähän oppinut kun muutkin maallikkosaarnaajat, oli hänen näköpiirinsä jotenkin laaja. Sen lisäksi hänellä oli luontaista johtajakykyä ja, vaikka itse oppimaton, hän ymmärsi oppia arvostella ja oli kirjallisuuden harrastaja, — ominaisuudet, joita suurelta osalta laestadiolaisia puuttuu.
Heti Takkisen Amerikkaan tultua laillistettiin Salomon Kortetniemen seura "Apostolisluterilaisen seurakunnan" nimellä, erotukseksi evankelisluterilaisista. Näistä ajoista saakka on laestadiolaisia Amerikassa nimitetty apostolisluterilaisiksi. Takkinen alkoi heti tehdä lähetysmatkoja länteen, aina Tyynenmeren rannoille saakka, perustaen siellä seurakuntia, jotka sitte rakensivat kirkkojakin, ja sitä hän jatkoi siihen saakka, kun lähti viimeisen kerran Amerikasta kotimaahan ja kuoli sillä matkalla Kittilässä talvella 1892. Takkinen oli vaikuttavimpia miehiä "Amerikan Suomalaisen Lehden" uuteen eloon herättämisessä, joka tapahtui v. 1879. Etumiehenä hän oli Amerikan Suomalaisen Kirjallisuuden Seurankin perustamisessa, jonka toimella painettiin suurella vaivalla ja kustannuksella Aapinen, Leinbergin Biblian Historia ja Luteeruksen vähempi Katkismus. Kaikissa näissä toimissa ei Takkinen säästänyt vaivoja eikä varojansa.
Laestadiolaisuuden suunta on ollut semmoinen, että pappi ja sanankuulija ovat yksi ja sama, se puhuu jonka "henki" antaa puhua, ei mitään eroitusta ihmisten välillä, ei mitään eroitusta kykyjen välillä. Se aate käytännössä ei onnistunut Amerikassa. Takkinen oli näyttänyt olevansa monessa suhteessa niin paljon etevämpi muita, että sen täytyi herättää kateutta, ja siinä oli hänen turmionsa. Takkinen sai pitkittää noin kymmenen vuotta rauhassa toimekasta vaikutustaan, mutta silloin alkoivat kadehtijat syyttää, että hän tekeytyy piispaksi ja rikastuu ylellisesti. Tämä tunne kyti jo vuosia muutamissa hänen omissa seurakuntalaisissaan, kunnes se viimein riehahti ilmiliekkiin. Vuosikokouksessa talvella 1889 nostettiin semmoinen melu, ettei voitu mitään toimittaa, jonka vuoksi seurakunnan esimies lykkäsi kokouksen pidon määräämättömään aikaan. Mutta samana pyhänä jälkeen puolen päivän kokoontuivat meluajat kirkkoon ja valitsivat Juhani Roanpään saarnamieheksensä. He anastivat kirkon avaimet ja seurakunta jakaantui kahteen vihamielisimpään leiriin, mitä Calumetissa on nähty. Siitä seurasi pari vuotta kestävä ja paljon maksava käräjöiminen aina ylioikeuteen saakka. Ylioikeus päätti, että koska seurakunnan esimies lykkäsi kokouksen pidon määräämättömään aikaan, niin jälestäpäin pidetyn kokouksen vaali on seisova, kunnes seurakunta toisin päättää. Pahinna syynä Takkisen puoluelaisten tappioon oli se, ettei seurakunnalla ollut mitään sääntöjä vaan ainoastaan joitakin päätöksiä kokousten pöytäkirjoissa. Takkinen pakotettiin muuttamaan pois pappilasta ja osti oman talon. Hänen suosijansa rakensivat uuden kirkon myöskin Pinekadun varrelle Calumetissa, joten vanhalla apostolisluterilaisella seurakunnalla on uusi kirkko ja uudella seurakunnalla vanha kirkko. Juhana Roanpään hoteihin jäänyt puoli seurakunnasta kutsui sitte opettajaksensa pappismies A. L. Heidemanin Suomesta. Hän on vieläkin tämän seurakunnan pappina. Juhani Roanpää oli Abram Hietasen kanssa lähetysmatkalla idän valtioissa v. 1895 ja he tukehtuivat molemmat kuoliaaksi kaasun häkään eräässä Bostonin hotellissa.
Takkisen seurakunnan saarnamiehinä ovat olleet monta vuotta Kalle
Ojala ja Olli Matoniemi.