Ylempänä St. Louis joen varsilla, noin 60 mailia Duluthista on Floodwoodin suomalainen maanviljelysseutu. Maa on metsäistä ja on siellä näihin asti ollut hyvät tukkityöt, joissa maanviljelijätkin ovat saaneet tarpeellista sivuansiota.
Koko koillinen osa Minnesotaa on hyvin arvokasta rauta-aluetta. Siitä on tullut vaarallinen kilpailija Michiganin tunnetulle ja vanhalle rautaseudulle. Nyt kuuluu alueeseen oikeastaan kaksi rautaseutua, Vermillion- ja Mesabaränssit. Viimemainittu nimitys on kumminkin alkanut voittaa yleisemmän merkityksen. Mesaban rautakaivannot ovat suureksi osaksi Amerikan rikkaimman miehen, tunnetun öljykuninkaan John D. Rockefellerin omia. Niiden omistuksella on hän hankkinut itselleen myös rautakuninkaan arvonimen. Sanotaan, ettei työmiesten asema täällä ole niin varma ja edullinen kun Michiganin rautaseudulla. Yleensä onkin Rockefeller tunnettu siitä, ettei hän paljon välitä niistä, jotka hänelle rikkauksia kokoovat. Koneella teettää hän työn siinä missä suinkin mahdollista. Ja missä kone ei käy laatuun, ainoastaan siellä saavat työmiehet ansiota ja leipää. Koneisiin nähden ovat Mesabaränssin kaivannot edistyneimpiä.
Kauvimman aikaa on tällä perukalla ollut tunnettuna Vermillionränssi ja siellä on vanhin paikka Tower. Lähemmäs parikymmentä vuotta jo lienee kulunut siitä kun täällä löydettiin rautamalmia ja ruvettiin sitä kaivamaan. Towerin kaupungin viereen on kasvanut vielä kookkaampi Soudanin kaupunki, jossa moni Towerinkin kaivannoissa työskentelevä asuu.
Ympäristö täällä on luonnoltaan hyvin Suomeen vivahtavaa. Eroa ei tunne olevan muualla kun maapohjan rikkaudessa. Siinä suhteessahan se Amerikka viepi Suomelta voiton ja sen vuoksi moni suomalainenkin on rientänyt tuonne kauvas, aina Towerin perukalle, jopa vielä kauvemmas. Rautamalmia on Soudanissa aivan arvaamattomiksi ajoiksi, samoin kun muuallakin sillä puolella. Rautamalmi on maassa pohjakerroksena. Kaivoa kaivaessakin sen yhdyttää.
Vermillionalueeseen kuuluu myös Ely ja on niinikään vanha suomalaisten asuma paikka. Kansalaisiamme lienee siellä lähemmäs tuhatkunta. Hyvän arvon ovat Elyn suomalaiset saaneet työnantajilta. Heitä pidetään parhaimpina kaivantomiehinä. Ja raittius- y.m. alalla ovatkin suomalaiset kunnostaneet itseään erinomaisesti. Juoppous on verrattain vähäistä. Suuri osa kansalaisia kuuluu raittiusseuraan. Kaivantopäällikkö Pengilly on erinomainen suomalaisten suosija juuri sen hyvän käytöksen vuoksi, jota kansalaisemme ovat osoittaneet. Pengilly, syntyään englantilainen, tuli ensimmäisten mukana Elyyn v. 1886 ja on nyt Chandlerkomppanian kaivantotyön ylijohtaja. Aivan äsken lähettämässään kirjeessä, jossa antaa tietoja tätä teosta varten, vakuuttaa mr. Pengilly aina tunteneensa mitä suurinta kunnioitusta suomalaisia kohtaan, kun hän on havainnut heidät "eteenpäin pyrkiviksi, rehellisiksi, uutteroiksi ja raittiusasian alalla ensimmäisiksi sekä hyviksi Amerikan kansalaisiksi, jotta ei synnyinmaan mitenkään tarvitse hävetä heitä." Voimainsa mukaan on hän auttanut suomalaisten puuhia, raittius- ja seurakuntatyötä. Kiitollisuuden ja ystävyyden osoitteeksi ovat suomalaiset lahjoittaneet hänelle englanninkielisen painoksen teosta "Suomi XIX vuosisadalla". Samaa kirjaa ovat suomalaiset muillakin seuduilla lahjoitelleet amerikkalaisille ystävilleen ja amerikkalaisiin kirjastoihin sekä lukutupiin.
Yhtenä raittiustyön tuloksena on Elyssä suuri raittiustalo, siveellisten pyrintöjen keskipiste. Näkyvänä merkkinä hengellisistä pyrinnöistä on kirkko ja seurakunta. On heillä lainakirjastokin, torvisoittokunta y.m., joten yhteispyrinnöissä ovat edistyneimpien joukkoon luettavat Amerikan suomalaisista. Erimielisyys ei ole täällä päässyt niin suurta hajoitustyötä tekemään kun muualla tämän rauta-alueen piirissä.
Myös Tower ja Soudan ovat vilkkaasta raittiusharrastuksestaan tunnettuja ja on sielläkin raittiustalo. Seurakuntia on siellä suomalaisilla parikin ja myös jo alkanee olla valmiina molemmilla kirkot. Evank. luterilainen seurakunta on edistyneempi.
Vermillionalueen vakavat suomalaiset ovat yleensä hyvin voipia. Usealla on omat talot. On moitittu sitä, että suomalaisia omia liikkeitä on täällä kansalaisten lukumäärään verrattuna liian vähän. Enimmäkseen tekevät suomalaiset kauppaa muunkielisten puodeissa, joissa on suomalaisia palvelijoita. Isompi suomalainen liikehomma on Jaakko Perttulalla. Kymmenien tuhansien dollarien arvosta tekee hän puuliikettä vuosittain.
Kun rautamalmin kaivaminen alotettiin Biwabikissa riensi sinne suomalaisia joukolla. Heti rupesivat he puuhaamaan raittiustaloa, ja tulevaisuus näytti hyvältä. Mutta samalla työtkin vähenivät ja iso osa miehiä sai mennä muuanne. Jäi silti seudulle niin paljon kansalaisia, että rakensivat talon valmiiksi odottamaan taaskin suomalaisten tulvaa. Paremmat ajat ovat vähitellen ruvenneet koittamaan Biwabikissa ja hiljalleen on menty eteenpäin sovinnollisuudessa.
Virginia on Mesabaränssin pääpaikka. Vaikka siellä onkin työajat hyvin vaihdelleet, on kumminkin sinne karttunut suomalaisia lukuisasti, joten kaupunki on kansalaisiimme nähden tämän puolen merkillisimpiä paikkoja.