Työnsaanti on ollut hyvin vaihtelevaa seudulla, sekin on syynä säännöttömyyksiin. Palkka ei ole ollut korkea, on ollut siinä puolentoista dollarin vaiheille ja hiukan yli päivältä. Joissakuissa paikoissa on ollut n.k. pakkoboordi, työmiehen on täytynyt asua ja syödä työnteettäjien majaloissa. Maksut ovat siellä olleet korkeammat kun suomalaisissa majaloissa, mutta työmies ei ole saanut valita.
Kaivannot eivät ole tällä alueella syviä, ovathan ne vielä verrattain nuoria, ja rikas malmisuoni kulkee aivan lähellä maanpintaa.
Syvimmät kaivokset lienevät Soudan-Towerin alueella. Elevaatori (nosto- ja laskukoju) laskeutuu hiljalleen alas noin 800 jalkaa maan sisään, ehkä paikoin enemmänkin.
Two Harborissa, lastauspaikassa Superiorjärven rannalla, jonkun matkaa ylempänä Duluthia, työskentelee joku määrä suomalaisia. Heidän elämästään ja satunnaisista ansioistaan ei ole paljon mainitsemista.
Useita Minnesotan suomalaisten asuinpaikkoja on vielä jäänyt mainitsematta, mutta niiden luettelo kävisi liian pitkäksi ja ikäväksi. Talviaikoina on kymmenissä metsätyöpaikoissa suomalaisia, muutamilla seuduilla hyvinkin paljon. Mutta ne ovat enimmäkseen vaan tilapäisiä työpaikkoja. Kumminkin usein asettuu tuollaiselle seudulle entinen tukkimies maanviljelijäksi, tehden asutuksen vakaammaksi.
Minnesota on jo nyt hyvin tärkeä valtio suomalaiseen asutukseen nähden. Tulevaisuudessa käy sen arvo siirtolaiskansamme historiassa vielä suuremmaksi. Nykyään monella suomalaisella farmiseudulla ovat olot vasta alussaan, farmarit kituvat velassa ja uutisasutustyö on vienyt kaikki voimat. Mutta on syytä toivoa, että noista seuduista vielä tulevaisuudessa nousee vahvin tuki siirtolaiskansamme henkiselle viljelystyölle. Ja nepä tullevat kansallisuutemme varmimmiksi säilyttäjiksi Amerikassa.
Dakota.
Dakota, tuo jättiläisalue aavaa preerimaata muodostaa kaksi valtiota Unioonissa. Tämä alue otettiin vasta v. 1889 Yhdysvaltain yhteyteen kahdessa osassa: Pohjois- ja Etelä-Dakota. Kumminkin on luonnonsuhteet niissä kummassakin melkein samallaiset. Suomalaisia asuu molemmissa etupäässä maanviljelijöinä. Etelä-Dakotassa on myös rikas kaivosalue, Mustat Kummut, jossa on huomattavia suomalaisseutuja.
Dakota on kuvaavin seutu "Suuresta Lännestä". Paitsi noita Mustia Kumpuja on molempain Dakotain koko alue ääretöntä tasankoa, jota paikoin joet viiltelevät. Siellä täällä nousee tasangolla mataloita harjanteita, aivan kun aaltoja meressä. Löytyy myös vähän pieniä järviä, joissa useissa on suolaista vettä. Mutta näitä on niin harvassa, ettei ne anna aavikolle paljon vaihtelua.
Kauvan ei ole vielä valkoinen ihmisrotu liikkunut Dakotan aukeilla, vielä vähemmän aikaa on se siellä asunut. Preerit ovat olleet puhvelien ja muiden ruohokentillä elävien villieläinten laidunmaina. Ja intiaanit, erittäinkin tuo valkoisia vihaava Siouxheimo, ovat saaneet siellä vallita ja vapaasti metsästää. Tosin sanotaan, että turkiksien ostajia Canadasta asettui jo vuoden 1775 tienoilla Pohjois-Dakotaan, mutta vielä sata vuotta myöhemmin oli koko tällä alueella tuskin tuhatta valkoista uutisasukasta. Ja Etelä-Dakotaan kerrotaan ensimmäisten valkoisten uutisasukkaiden asettuneen vasta v. 1857. Monta kovaa ovat uutisasukkaat saaneet kokea taisteluissa intiaaneja vastaan, mutta verinen sota v. 1862 kukisti Siouxheimon ylpeyden ja nyt on siellä turvallista elellä. Intiaaneja on siellä vieläkin tuhkatiheässä, mutta harvoin ne enää uskaltavat valkoisia hätyyttää. Nyt on Dakota valmis avautumaan viljelykselle.