Kuten luettelosta näkyy on siellä kumminkin kaksi sellaista suomalaisseutua, joiden nimetkin ovat suomalaiset. Savo onkin jo suuri suomalainen maanviljelysseutu. Pelto on vasta pieni ja alotteleva siinä Lakotan kupeella, oikeastaan kuuluenkin tämän piiriin.
Frederick ja Savo kuuluvat myös keskenään yhteen piiriin. Tämä seutu lienee vanhin suomalainen, maanviljelysalue Dakotassa. Kansalaisiamme asettui sinne farmareiksi hyvillä tulevaisuudentoiveilla jo v. 1882. Heitä näytti silloin kaikki suosivan. Hyvät oli vuodet niinä aikoina. Hevospari maksoi silloin 400 dollaria ja lehmät 50 dollarista ylöspäin. Mutta ajat muuttuivat. V. 1889—90 tuli katovuosia kuivuuden takia. Parina seuraavana vuonna rikkaruoho häkkärö turmeli viljan. Muuhun kansallisuuteen kuuluvia farmareita alkoi muuttamaan pois paikkakunnalta, vaan suomalaiset pysyivät paikoillaan. Kumminkin myös heitä on sittemmin siirtynyt pois erittäinkin Pohjois-Dakotaan, jossa on saatu parempia vuosia ja luullaan sateen olevan hiukan runsaamman. Viljasato seudulla on hyvin vaihteleva. Nisua saadaan 5—30-pusseliin eekeriltä. Suomalaisilla on seudulla kolme kirkkoa, joista kaksi on apostolisluterilaista (laestadiolaista). Viimemainituilla on pappinsakin.
Poinsettissa on myös paljon suomalaisia maanviljelijöinä. Apost. luterilaisilla on sielläkin saarnaajansa, mutta ei evank. luterilaisilla.
Kumminkin lienee viimemainittujen uusi kirkko jo valmis. Dakotan luterilaiset haluavat innolla omaa pappia, mutta eivät ole vielä onnistuneet saamaan. Toisinaan heidän kutsumuksestaan on pappi muualta käynyt pitämässä rippikoulua ja jakamassa ehtoollista.
Snomassa on samoin kun muuallakin erittäin Etelä-Dakotassa ollut haittana liiallinen kuivuus. Sitä on koetettu auttaa keinokastelulla ja on yhtiö tämän saantia varten olemassa. Estellinessä ja Bryantissa on myös lukuisasti suomalaisia. Nekin ovat maanviljelysseutuja. Elk Creekissä on ollut metsätöitä suomalaisilla. Houghton, Hecla ja Castlewood ovat farmiseutuja, mutta Lead City ja Terraville ovat Mustien Kumpujen tärkeimpiä kaivantopaikkoja — näistä myöhemmin.
Jos nyt lähdemme Etelä-Dakotan suomalaisilta farmiseuduilta Pohjois-Dakotan suomalaisten luo on meillä tilaisuutta tarkastella Dakotan äärettömiä ruoholakeuksia, jotka Savon tienoilla ovat säännöllisesti aaltoilevia. Paikoin näkyy aalto kohoavan huipuksi, mutta tuota tuskin muuksi kun kummuksi voipi nimittää. Matka kulkee Sanbornin, Oakesin ja Lamouren kautta Sheyennejoelle, josta Lakota on enää vaan 25 mailin päässä.
Suomalaisten kylä on varsinaisesta Lakotan kauppalasta noin 10 mailia koilliseen. Maanlaatu on hyvin viljelykseen kelpaavaa. Kentät kasvaa heinää runsaasti.
Suomalaisia on asunut Lakotassa jo toistakymmentä vuotta ja ovat he hyvin ihastuneet seutuunsa, kutsuvat sitä Pohjolaksi ja Suureksi Suomeksi. Etelä-Dakotasta ja Minnesotasta on siirtokunta saanut runsaasti vahvistusta, sillä tänne on tullut hyviä vuosia ja runsaampi sato. Monet suomalaiset, jotka muutamia vuosia sitte ovat uutisviljelyksen alottaneet omistaen noin 300 dollaria, jopa vähemmänkin, ovat nyt jo vuosisatona saaneet 5,000 pusselia ja enemmänkin viljaa. Hauska on myöskin, että suomalaisten maat täällä yleensä ovat velattomia. Se on jotenkin harvinaista näinkin isossa, vähillä varoilla perustetussa siirtokunnassa. Lähellä rautatietä ei Lakotassa enää ole maata asunto-oikeudella saatavana.
Lakotan suomalaisilla on lainakirjasto ja nuorisoseura sekä ovat tätä varten rakentaneet kokoushuoneen. Apostolisluterilaisilla on siellä oma kirkko.
Ei täyttä sataa mailia pohjoiseen Lakotasta on aivan nuori Rollan suomalainen siirtola. Se on Pohjois-Dakotan pohjoisella laiteella olevan pienen ylängön Turtle Mountainin kaakkoisessa kulmassa. Kuusi mailia itäänpäin kauppalasta on suomalaisia maanviljelijöinä. Tämä seutu on muita Dakotan suomalaispaikkoja etuisampi siinä, että metsä on lähellä ja siitä saapi polttopuutakin. Kaivoja on seudulle vaikea saada, sillä niiden täytyy olla syviä, jos mieli yhtyä vesisuoneen. Mutta maanpäällysvettä säilyy yli vuoden sitä varten kaivetuissa kuopissa. —