Ansiot ovat hyvät Leadin puoleisissa kaivannoissa. Kaivantomiehelle maksetaan 3 1/2 dollaria päivässä. Muun työn tekijöillä on palkka vähän halvempi työn suhteen. Terran kaivannossa on mainari (kaivantomies) saanut päiväpalkakseen vaan 2 1/2 dollaria sitte vuoden 1894, jolloin yhtiö suostui alkamaan seisotetun työn, kun miehet lupasivat tehdä työtä sillä palkalla. Työ on kaivannoissa jotenkin vaarallista. Useita suomalaisia on loukkautunut ja kuollutkin tapaturmaisesti.
Miehen täysi ylläpito majaloissa maksaa keskimäärin 23 dollaria kuukaudessa. Runsaasti katetussa pöydässä syövät Kumpujen suomalaiset ja kulkevat, joutohetkinään, joita heillä kumminkin on vähän, hyvin puettuina. Ikävä asia vaan on, että monet suomalaiset kuluttavat hyvät ansionsa pelipöytien ääressä ja kapakoissa. On Leadissa kyllä raittiusrientojakin, mutta kaikki eivät niitä suosi. Seurakuntahommaakin on pidetty vireillä, mutta enimmän aikaa ovat saaneet olla ilman omaa pappia.
Ne Mustien Kumpujen suomalaiset, jotka tahtovat säästää, ovat oikein hyvinvoipia ja varakkaitakin.
Montana.
Jo Montanan nimi panee ajattelemaan vuoria, ja niitä on toki tuossa valtiossa. Vuoria, vaan preerejäkin, autioita aukeita ylänkömailla. Loppumattomat metalli- ja kivihiilivarastot ovat kätkettyinä sen vuorissa ja tasankomaissa. Sieltä missä veden valtava voima on kaivanut itselleen uria, sieltä missä äkkijyrkät vesiputoukset ja kohisevat kosket kulettavat vettä laaksoon, on jo vuosikymmeniä huuhdottu kultaa ja lienee melkein lopulleen tullut haetuksi keltaisen metallin santa. Jokipurot ovat aikoja sitte tutkitut, kulta pesty pois.
Mutta sitte on siirrytty etsimään kultaa vuorien sisästä muiden metallien yhteydestä. Muutamissa vuosissa laitettiin satoja kaivantoja, missä tuhannet miehet ovat ahkerassa työssä ja minkä seutuvilla suuret survimot tupruttavat savuaan. Kovan työn alla on kivi, ennenkun se päästää itsestään pois metallit. Survimoissa eroitetaan kulta, hopea ja kupari toisistaan, ja niitähän metalleja saadaan runsaasti Montanan kaivoksista. Yhdysvalloissa kaivetaan enempi kun puolet siitä kuparista, mikä mailmassa nykyisin saadaan. Ja noin puolen Yhdysvaltojen saaliista antaa Montana. Sen jälkeen vasta tulee Michigan kuuluisan Kuparisaarensa kera. Kuparin mukana tulee Montanan kaivoksista kultaa ja hopeaa, erittäinkin viimemainittua metallia niin runsaasti, että noita kaivoksia toisinaan hopeakaivoksiksi nimitetään.
Tasaisemmilta paikoilta muutamien jalkain syvyydestä on löytynyt melkein loppumattomat kivihiilivarastot taaten murheettomasti polttoainetta määräämättömäksi ajaksi.
Montanan rikkaus on ollut enemmän tunnettu vasta kolmisenkymmentä vuotta, mutta sen ajan kuluessa onkin se edistynyt ihmeteltävästi. Nykyään on Montanassa useita suuria kaivantoseutuja, kuten Butten tienoo kuuluisine kupari- ja hopeakaivantoineen, tuhansiin nousevine työpaikkoineen, sulimoineen ja myllyineen, Silver Bow, Anaconda, Helenan ympäristö, Neihart sekä useat muut alueet. Suuret kivihiilivarastot ovat kätkettyinä useihin eri seutuihin, joista tunnetuimmat ovat Red Lodge, Sand Coulee ja Belt.
Suomalaisia asustaa Montanassa lukuisasti. Huomattavimmat pesäpaikat ovat Belt, Sand Coulee, Butte ja Red Lodge.
Helenan laaksossa on suomalaisia ollut aina kultakuumeen ensi ajoilta asti. Elämä siihen aikaan, v. 1870 tienoilla, oli näillä eräseuduilla mitä raainta ja irstainta. Jokaisella miehellä oli ladattu pistooli ja pitkä puukko vyöllään valmiina joka hetki joko puolustamaan isäntäänsä tahi sen tahdosta tekemään vallattomuutta ja murhaa toisia vastaan. Sen aikuiset suomalaiset voivat jokikinen jutella tappeluista ja konnankujeista. Tulipa vaan paikkakunnalle joku, joka ei ollut hyvin varustettu tai ystävyyssiteillä puollettu, piankin hän sai luodin kalloonsa tai ripustettiin nuoran jatkoksi puun oksaan kuten kulkukoira. Ihmishenki ei maksanut kultaunssia, ja miehelle, jolla tiedettiin olevan rikoksia, annettiin sankarin arvo.