Vaikka Wyomingin valtiosta enin osa onkin ikävännäköistä päältä katsoen, on siinä maanalaiset tavarat ja rikkaudet loppumattomat. Äärettömät kivihiilikerrokset, jotka ovat kätkössä maan sisällä, tuottavat miljoonia dollareita vuosittain ylösottajilleen. Löytyypä vielä muitakin mineraaleja. On löydetty suuria aloja kuparia ja kultaa, mutta niiden kaivamiseen on vasta vähemmässä määrässä ryhdytty. —
Kun lähdemme valtiossa olevia suomalaisia etsimään, kulemme Union Pacificrautatietä idästä länteen päin. Ensimmäiseksi saavumme Carbonin hiilikaivannolle. Suomalaisia saapui tänne ensin v. 1879. Siitä saakka on Carbonissa aina ollut kansalaisiamme. Ansiot, kun vaan työtä on saanut tehdä, ovat olleet paremmat kun missään muualla hiilikaivannoissa. Alkuaikoina olikin oikein hyvät ajat, mutta sittemmin ovat työt vähentyneet, joten on kansalaisiamme paljon muuttanut pois.
Carbonissa Wyomingin suomalaisten henkiset pyrinnöt ensiksi pääsivät eleille. Helmikuussa 1887 saatiin raittiusseura perustetuksi ja annettiin sille nimi Lännen Rusko. Ennen seuran perustamista ja vielä joku aika jälkeenkin päin oli juoppous oikein hirmuisessa määrässä vallalla. Raakaa ja hurjaa oli kaikkien kansallisuuksien elämä siihen aikaan Wyomingissa. Karjanpaimenet, metsästäjät ja kaivantomiehet joivat kilpaa. Asestettuna kävi jokainen ja kapakoissa näytettiin usein todellisuudessa Lännen revolveridraamoja.
Vähitellen alkoivat suomalaiset Carbonissa huomaamaan, että raittiusseurasta on hyötyä. Seura on niin ehkäissyt juoppoutta, että viime vuosina ei ole enää ollut suomalaisia kapakoita lainkaan paikkakunnalla. Raittiusseuran toimesta on lainakirjasto, joka sisältää noin 600 nidosta hyvää suomalaista kirjallisuutta.
Seurakunta on ollut vaikuttamassa yhden vuosikymmenen. Vakituisia opettajia on joskus ollut, vaan enimmäkseen on toisten kaivantoseutujen kanssa ollut yhteinen opettaja. Seurakunnalla on oma pieni kirkkonsa. Entiseen aikaan on ollut kova riita seurakuntalaisten ja raittiusseuran välillä huoneesta. Käräjiä käytiin ja rahoja tuhlattiin. Lopulta jäi kuitenkin huone seurakunnalle. Ja kun raittiusseurakin laittoi itselleen tilavan ja muhkean kodin, on sen jälkeen rauha vallinnut paikkakunnalla.
Paljon on suomalaisia lähtenyt pois seudulta. Paitsi töiden vähenemistä on syynä myöskin työn vaarallisuus. Nykyisin on suomalaisia siellä jonkun verran toista sataa.
Loukkausapuyhdistys on Carbonin kansalaisilla Hannan suomalaisten kanssa yhteinen. Paljon on se jakanut apua tarvitsevaisille.
Carbonin kaivoksen syvyys, s.o. maan alle hiljalleen laskeutuva reikä (slope), josta hiilet nostetaan, on 3,800 jalkaa pitkä. Työpaikka, jossa miehet työskentelevät, on mailin syvyydellä. Kohtisuoraan maan päältä mitaten on syvyys 450 jalkaa.
Kahdentoista mailin päässä Carbonista, vähän syrjässä valtatieltä, on kaivantokaupunki Hanna. Ensimmäiset suomalaiset tulivat tänne Carbonista v. 1889. Nykyään on suomalaisten luku siellä noin 300 henkeä.
Kauvan ei suomalaiset olleet täällä ennenkun alkoivat hommata yhteistoimintaa. Elokuulla 1890 perustettiin raittiusseura nimellä Vuoriston Ruusu.