Kun kansaa alkoi enempi karttua, kasvoi toimintakin sitä mukaa ja perustettiin seurakunta huhtikuulla 1892. Yhteinen opettaja tuli hoitamaan molempia seurakuntia, Carbonia ja Hannaa.
Raittiustaloa alkoivat seuran innokkaat jäsenet puuhaamaan, joten sekin oli pian paikkakunnalla. Hiljattain sitä isonnettiin ja korjattiin, ja on se nyt aika komea. Kirjasto on myöskin seuralla ja suomalaiset sitä ahkerasti käyttävät. Paljon hyvää on raittiusseura saanut aikaan.
Seurakunnalla ei ole vielä ollut omaa kirkkoa, vaan on raittiustaloa käytetty siihenkin tarkoitukseen.
Torvisoittokunta on ollut jo useita vuosia paikkakunnalla, kaijuttaen säveliään suomalaisten ja toiskielistenkin suureksi iloksi.
Hiilikaivanto Hannassa on hiukan kaasuinen. Suurempaa vaaraa ei kaasu ole kuitenkaan saanut aikaan. Kaivoksen syvyys on 3,000 jalkaa.
Toimeentulo Hannan suomalaisilla, kuten yleensä täällä vuoristovaltioissa, on hyvä. On toistakymmentä suomalaista, joita varakkaiksikin voipi kutsua.
Jos nyt taaskin lähdemme jatkamaan matkaa Union Pacificrautatietä ja ajamme pitemmälti, saavumme Wyomingin suomalaisten suurimpaan pesäpaikkaan Rock Springsiin.
Tänne lienevät ensimmäiset suomalaiset saapuneet vähän myöhemmin kun Carboniin. V. 1886 ovat nykyään paikkakunnalla vanhimmat suomalaiset tänne pysähtyneet. Vaikka kaivostyö onkin siellä alettu noin kolmisenkymmentä vuotta takaperin, ei vielä v. 1886 ollut asuinhuoneita riittävästi. Pieniä maanalaisia luolia oli silloin käytettävänä asuinhuoneitten asemasta. Myöhemmin on tuo puute saatu poistetuksi, joten nykyään on monella suomalaisellakin oma koti.
Kun suomalaisia alkoi tänne kokoontua, oli heidän elämänsä hyvin raakaa. Ei mitään harrastuksen ilmausta hyvään, ei kaipausta parempaan elämään. Juoppous oli syynä alennukseen. Joutohetket vietettiin kapakassa. Siellä juotiin ja tapeltiin. Suomalaisen puukko sai uudellakin mantereella tehdä tuhoa. Linnaa ja vankeutta saivat rikoksentekijät joskus.
Vihdoin eräänä heinäkuun aamuna 1889 kokoontui poikia raskaalla päällä ja mielellä muutaman talon edustalle, jossa makasi useita tyhjiä oluttynnyreitä, tuumimaan mitä olisi tehtävä nykyisen kurjan tilan parantamiseksi. Ja silloin tehtiin ehdotus ja päätös, että perustetaan raittiusseura. Toistakymmentä miestä antoi heti nimensä jäsenluetteloon ja seuralle annettiin nimi Valon Lähde. Siitä saakka on seura ollut voimassa ja työskennellyt hyvällä menestyksellä.